Murheita ja päätöksiä

Viime lauantaista, 5:stä päivästä alkaa kaikki taas.
Ratsastin lauantaina kentällä Sissillä. Ihmettelin onko vapaan jälkeen oikeasti niinkin jäykkä kuin selkään tuntui. Luultavasti päätin siksi jatkaa ratsastamista... Huomasin kyllä että hevonen ei ole ihan ok, tai siis se varoo todella paljon pohjaa. Tyhmänä silti yhä jatkoin ratsastusta vaikka toisella pitkällä sivulla se oli selkeästi huonompi, liikkui kuin tulisilla hiilillä.
Jeps, sunnuntaihin mennessä oli sitten satanut hieman lunta. Menin kangilla ja hevonen tuntui yllättävän hyvältä, liikkui itsekseen eikä arkonut pohjaa. Joku oli silti huonosti. Tallinpitäjä kävi katsomassa kentän laidalla meidän menoa, ja kehui kyllä että liikkuu hyvin eteen, mutta aivan kuin etujaloissa olisi jotain häikkää. Vastasin että luultavasti eiliseltä juminut lavat koska liike ei ollut yhtään irtonaista edestä. Jatkoin taivutellen vielä hetken.
Maanantaina kävin vain pikaisesti tallilla, juoksutin riimulla parit puomit käynnissä ja ravissa jotta ei tiistain maastossa olisi ihan mahdoton. Ja tosiaan maastossa kävimme tiistaina toisen tallin hevosen vuokraajan kanssa, kävelimme, ravasimme ja laukkasimmekin pätkän. Sissi liikkui tosi kivasti, laukkasi ihan itsekseen eikä missään vaiheessa tuntunut lähtevän käsistä eikä tarvinnut potkia eteenpäin, oli todella kiva siis.
Keskiviikkona juoksutin kentällä kunnolla, sivuohjilla ja pessoalla. Pohja oli ihan hyvä, oli satanut hieman lisää lunta. Juoksuttaessa sitten näin että se on lähes kolmijalkainen, ja aikani lähes itkuisena vain seuranneena sen surkeaa liikkumista aloin miettiä mikä sillä nyt taas voi olla. Oikeassa takajalassa ei ole mitään vaivaavaa vikaa, eli miksi se on ep? Kunnes tajusin; taas se saakelin selkä! Olen liikuttanut Sissin nyt aina ratsastusloimen kanssa jotta selkä ei ota yhtään itseensä sateista tai tuulesta, joten en nytkään heti huomannut selän ja takapuolen liikettä.
Torstaina kiipesin selkään ja taivuttelin gramaaneilla, ja se olikin yllättävän hyvän tuntuinen. Tarkoituksena oli mennä perjantainakin samalla lailla taivutellen, mutta kun perjantaina pääsin selkään ja kentälle, ei hevonen halunnut liikkua juuri ollenkaan. Aikani tuskastelin ja jopa suutuin (asia jota olen yrittänyt välttää, koska se ei ole minulla enää kusettanut vaan aina on ollut joku syy miksi ei asiat suju) sille kun ei edennyt yhtään! Vihdoin sissi käveli pitkän sivun reippaasti eteenpäin tuntumaa vastaan, ja siinä huomasin miten ihmeellisesti koko hevonen heijaa. Ei muuta kuin selästä alas, gramaanit sivuohjiksi ja juoksutin ohjanpäästä pari kierrosta ravia. Ei, ihan kolmijalkainen... Hain liekanarun ja juoksutin vielä hieman sitä jotta vertyisi. Vapain ohjin käynnissä ei huomaa mitään ja ravin menee moitteetta, mutta kun pitäisi kulkea oikeinpäin tuntumalla niin sitten alkaa protestointi ja junnaaminen. Toki, ymmärtäähän sen kun siihen sattuu. Höh.

Sinä iltana olin jo murheissani tekemässä myynti-ilmoitusta siitä ja katselin jo uutta tilalle, mutta sain rauhoituttua. Nyt katsellaan päivä kerrallaan ja koitetaan saada se kuntoon, se on ihan eka tavoite.

Lauantaina kokeilin ohjasajoa maasta, ja onnistui ihan hyvin. Käynnissä ja hieman ravissa tehtiin maasta hommia ja sitten sisälle ja taas arnikat selkään. Tänään kun tulin tunninpidosta takaisin tänne "meidän" tallille niin tallinpitäjä tuli sanomaan että Sissi on niin masentuneen ja elämättömän näköinen että hänellekin tulee paha mieli sitä katsoessa. Sanoin hankkivani heti huomenna kipulääkkeen sille, ja tallinpitäjä tarjosi omasta vajaasta Rheumocam-pullostaan jo ensimmäisen annoksen annettavaksi. Huh huh, en tiedä yhtään miten tässä käy. Kuitenkin tänäänkin taivuttelin sitä maasta, ihan pelkässä käynnissä, ja sama varmaan huomenna ja ylihuomennakin. Sitten saa nähdä alkaako kipulääke jo vaikuttaa.

Sen verran päätin että nyt hoidetaan Sissi kuntoon ihan ensimmäiseksi, sitten yritetään pitää se kunnossa ja myyntiin se menee. Luultavasti mahdollisimman pian.
Etsinnässä olisi joku mukava harrastekoti, tätiratsastaja joka haluaa mennä maastossa ja kentällä vain hieman pyörähtää. Ei mitään tavoitteellista valmentautumista, tai varauksella sekin koska yhtään väärin liikkuessaan sen jumii selkänsä heti uudelleen ja sitten on taas kipulääke- ja hierontahoitojakso edessä...

Voi että, kurjaa ajatella että joudun sen laittaa pois, mutta mun ei ole ollenkaan järkevää maksaa yli 300€ siitä että saan käydä kerran viikossa kävelemässä maastossa sillä. Tarkoitus oli kuitenkin hankkia hevonen ajatellen mun kehittymistä, aktiiviseen valmentautumiseen ja ehkä joskus kisaamiseenkin. Noh, onneksi mun ei ole mikään pakko myydä sitä huonoon kotiin. Rahojani en siitä saa takaisin mitenkään, mutta hyvä koti on tärkeämpi sille. Sissi on luonteeltaan niin täyttä kultaa että ansaitsee hyvän kodin, vaikka jonkun mukavan perheen harraste-maastoratsuna.

Höh höh... :(

"Ledi" marsu

"Delirium", Samun kaverin nimeämä, alunperin oikealta nimeltään Ebertina, on tämän porukan uusin marsu. Haettiin pikkunen kesällä Härmän seudulta kasvattajalta, rodultaan se on kyllä ihan puhdas american crest, mutta oli poikasena kuin pitkäkarvaisen jälkeläinen.
Kaikki lähti siitä kun Sanille oli ilmestynyt patteja ja arvasin että sen aika meidän seurassa tulisi pian loppumaan. En halunnut jättää Enviä ja Fandaa kaksin, muistan niin selvästi millaisia Envi ja Sani olivat kahdestaan kun Roni kuoli. Se hiljaisuus ja elämättömyys oli todella kamalaa. Niinpä nyt ennakoin ja hankin pikkukaverin vanhoille eukoille ajoissa, sai Sanikin vielä vipinää kinttuihinsa. Deli, tai Ledi, tai mikä lie mitä vielä tulen keksimään, on todella äänekäs ja vilkas pikkumurmeli, se sopi porukan sekaan heti alussa todella hyvin ja kasvaa mukavasti. Emännillä ei ole keskenään mitään riitoja, vaikka Fanda välillä yrittääkin isotella muille ja varastelee ruokia.
Haaveilen tässä taas uudesta marsusta, kuitenkin Envikin on jo yli 4v, Fanda taitaa olla...jotain sinne päin kans, ehkä 3,5vuotta. Se oli 1,5v kun sen haimme, ja on se meillä kuitenkin ollut jo hmm...no, sen 2v. eli joo, kyllä se on 3,5v. Noo, toivottavasti Enviskällä on vielä kauan elinaikaa, se on vaan niin sympaattinen ja positiivinen marsu. Mamman pikku murunen. :)

Tässä kännykkälaatuisia kuvia Delistä, ehkä joku päivä saan otettua parempia ihan oikealla kameralla. Se on niin tuitui töpöliini :D sillä on pitkästä poikaskarvasta muistona jäljellä haituvat korvien takana, muuten siitä tuli ihan normaali lyhytkarvainen am. crest. :)

Joulu

Joulu on mulle se vuoden tärkein juhla. Sen lisäksi että se päättää vuoden, se tuo myös yhteen ihmiset ja perheet ja silloin riidat ja kiireet unohtuu (ainakin pitäis, hups...). Tämä samanlainen kirjotus taitaa olla tuossa pari kirjoitusta aiemmin, edelliseltä joululta, joten ei ehkä tästä enempää. :P

Lahjoja tuli ja meni, saatiin Samun kanssa kaikkea hyödyllistä tottakai; pyykkitelinen, takkasetti, jauhesammutin, vaatteita, pesuaineita, pyyhkeitä...ihan kaikkea.

Ostin Samulle sukkia, naama-aineen, hajun, kaksi paitaa ja vohveliraudan. Viimeisintä me kokeiltiin tässä yhtenä iltana, toimi hyvin mutta taikinaa en taaskaan osannu tehdä. Annoin ehkä vielä jotain, mutta en muista just nyt. Ne paidat tilasin ulkomailta, mountain.comista, eikä ne ikävä kyllä kerenny tulla jouluks, sen sijaan ne tuli postissa 31.12 kotiin. Niissä oli hassut kuvat. ;)

Samulta sain lahjaksi ison pehmosiilin, kuvassa oikealla.

Shiie

Noniin, vihdoin onnistuin pääsemään tännekin kirjoittamaan. Ongelmana oli etten osannut enää käyttää tätä paikkaa, kaikki muuttuu muka niin hienoksi ja käytännölliseksi, mutta hankalampaahan tämä on. :/

Tarkoitus siis nyt kertoa hevosen kuulumisia. Kaikista käänteistä huolimatta Sissi on hengissä ja hyvissä voimin. :)
Mun työpaikan myötä muutettiin Sissin kanssa Kälviältä Kruunupyyhyn, ei olis ollut mitenkään järkevää ajaa aamulla Pietarsaareen töihin 25km, sieltä kotiin 25km, tallille Kälviälle 37km, sieltä takasi kotiin illalla 37km. Eli yli 120km päivässä, ei meidän talous olis kestäny ihan sellasta. Niinpä tosiaan löydettiin kiva talli täältä ja heppa sinne, nyt pääsen töistä tullessa suoraan tallille ja kotoa matkaa tulee vain 3km suuntaan. Mukavan helppoa. :) Tallilla on myös todella kiva joukko ihmisiä ja erilaisia hevosia, tullaan mukavasti toimeen keskenämme.

Mutta joo, Sissistä. Aloitan pääpiirteittäin "alusta"; Kälviällä alkukeväällä pääsimme kivasti vauhtiin hepan treenaamisen kanssa ja saatiin hyviä vinkkejä Buckmanin Tuulalta. Hevonen voi silloin mielestäni hyvin ja todellakin oli edistynyt siitä mitä oli vuoden vaihtuessa. Sitten toukokuussa muutto Kruunupyyhyn, alkukesä meni vielä kivasti harrastaessa työn ohella, kunnes ostimme tämän talon. Heinäkuussa en juurikaan päässyt liikuttamaan Sissiä, se sai lomailla lähes täysin kavereiden kanssa laitumella. Elokuussa aloittelin taas liikutusta ja ihmettelin miten hevonen on niin "juhannusfiiliksissä" vieläkin, ja vähän väliä oli ehkä epäpuhdas liikkeissään. Kävin välissä kerran ratsastuskoulussa tunnilla ja sain ohjeeksi käyttää muovipussiraippaa apuna, koska hevonen ei normaaliin raippaan reagoi juuri yhtään.
Otin vinkin vastaan ja kokeilin sitä kahtena päivänä; ensin olin ihan liekeissä miten hienosti se liikkui, todella kevyt avuille ja eteni itse. Seuraavana päivänä menin kevyemmin, mutta pussi apuna yhä. Ihmettelin hieman sitä mitlä hevonen tuntui, mutta en ajatellut siinä enempää. Anoppi kävi sitten jälkeeni selässä köpöttelemässä ja maasta näin että hitto, hevonen on ihan jalaton.
Muutaman päivän se oli levossa, sitten liikutin hieman, osteopaatti tuli tallille käymään silloin ja käsitteli Sissin, jumeja oli kuulemma juuri kuten takakorkealla hevosella satavarmasti onkin. Yksi asia kuitenkin herätti minut. Osteopaatti sanoi että takajalkoja käsitellessä tuli kipureaktio. Neuvoi seuraamaan asiaa, ei ehkä ole vakavaa mutta varuilta. Tämän pidin mielessä tarkkaan ja parin päivän levon jälkeen ratsastin ja hevonen oli yhä ep, ja silloin tajusin; se todellakin on jostain kipeä, siksi se on aina ep. Jotain vikaa on, se ei ole vain mitään liikutuksen jälkeistä jäykkyyttä.
Siitä kaikki sitten varsinaisesti alkoikin, stressi, rahanmeno, miettiminen, hoito, päätökset...

Reilu viikko tästä eteenpäin soitin eläinlääkärin paikalle, hän rokotti Sissin ja samalla katsoi mikä voisi olla vialla. Kerroin osteopaatin käynnistä jo soittaessani hänelle ja pyysin kipulääkekuuria. Kipeä, oli hänenkin diagnoosinsa. Mistä, sitä ei osannut edes arvata. Saimme siis kuurin.
Kipulääkekuurin aikana hevosessa tapahtunut ero oli kuin yöllä ja päivällä. Se liikkui itsekseen, positiivisesti, reippaasti, ei yhtään niin tahkea jalalle kuin ennen. Tallinpitäjäkin huomasi eron käytöksessä, Sissi oli paljon eloisampi hoitaa, alkoi vaatia enempi asioita kuin ennen esim. ruokkiessa, se oli kiinnostunut asioista...aivan kuin se olisi herännyt, ollut varsa.

5 pvän kuurin jälkeen soitin Oulun klinikalle ajan, 27.9.2012. Lähdimme siskoni Marjon ja isäni kanssa aamulla klo 9 ajamaan Ouluun, perillä olimme hieman 12 jälkeen. Klo 13 oli meidän aika, joten hetken odottelimme ja rauhotuimme. Lääkärimme oli Jantien van Haaften, todella mukava ja asiantunteva nainen.
Hän tutki ulkoisesti ensin Sissin, sitten juoksutin kaikissa askellajeissa sen ensin kovalla sorapohjalla, sitten pehmeässä maneesissa. Soralla en itse edes huomannut epäpuhtautta, mutta maneesiin siirtyessä se oli taas ihan selvää. Sitten taivutettiin kaikki jalat ja juoksutettiin asvaltilla.

Tulokset

Taivutus: MEJ ok, VTJ ylänivelet 3/5 ravissa, jäykkä taivutus, VTJ alanivelet 2,5/5, OTJ ylänivelet 3/5 ravissa.
RTG: MTJ polvet ja kintereet, MTJ polvet CdCr: luupiikki sisänivelnasta, rauhallinen. VTJ kinner Tela- ja veneluun välinen nivel: kinnerpattimuutoksia, rauhallinen.

(kopioitu sanasta sanaan käyntikertomuksesta:) Ultra selkä: oik. SI-nivelkapseli on irregular echodensity with some swelling: as with krooninen tulehdus.

Hoito: MTJ kinner TMT-nivel 1ml Celeston.
MTJ polvi sisäpuoli nivel 1ml Celeston + HY50.
Rheumocam 500kg 1xpvä/14pvää.

Ensimmäinen vrk karsinalepoa, ensimmäinen viikko tarhalepoa, toinen viikko kävelytys 30min/pvä, kolmas viikko juoksutus.
Kolmannen juoksutuksen jälkeen otin yhteyttä klinikalle ja kerroin että hevonen voi paljon paremmin. Saatiin aloitella selästä käsin pikkuhiljaa ja rauhallisesti, ja päästiin todella hyvään alkuun.

Klinikkareissun jälkeen, 3-4 kerta juoksutusta menossa.

Kunnes. Tuli kengitysaika, ja itse toimenpide meni hyvin, laitettiin talvimonot alle. Seuraavana päivänä hain hevosta sisälle ja ihmettelin mikä mättää kun se ei liiku. Sitten tajusin että se könkkää. Äkkiä sisälle jossa huomasin että oikea kenkä on irti. Etsin sen sisälle ja menin kavion ja jalan läpi. Ei muutakuin kengittäjälle soittoa -ei vastausta. Se oli tiistaipäivä. Yritin vielä keskiviikkona kiinni, ei onnistunut. Koitin soittaa parille muullekin kengittäjälle, ei mahdollisuutta tulla. Sitten sain yhden kruunupyyläisen numeron ja hän olisi päässyt, mutta perjantaiaamuna klo 8, mikä ei tokikaan sovi mulle millään. Vihdoin löytyi sopiva aika, la aamu klo 10. Saatiin kenkä jalkaan ja hevonen pystyi kävellä kunnolla.

Mutta jotta ei olisi liian helppoa, se oli aivan jumissa. Se oli tiistaina jo kerennyt kylmettyä ulkona räntäsateessa ja tuulessa, ja ilman kenkää se arkoi jalkaansa ja könkkäsi niin pahasti ettei siinä muuta voi tullakkaan kun kipeäksi. Kirosin niin maan paljon, niin mahtavan hyvän alun jälkeen tällainen takapakki!

Heti joulukuun alussa menimme hevoshoitola Stall Biskopille kylän toiselle puolelle hierontaan. Olin puhunut puhelimessa paikan omistajan kanssa Sissistä ja hän vakuutteli että eiköhän se kuntoon saada. Paikanpäällä alun "hyvältähän se näyttää" vaihtui "aijai kun se onkin jumissa":ksi. Hoitoon kuului hieronta, kraniosakraali ja laser. PArin päivän loman jälkeen kokeilin ratsastaa, ja hevonen oli jo yhdestä kerrasta paljon parempi. Vajaan 2 vkon päästä pääsimme paikalle toisen kerran, sama käsittely. Nyt ei ollut kuulemma ollenkaan yhtä pahassa kunnossa, vain maitohapoilla. Sovimme että tulemme seuraavan kerran joko heti jos tarvitaan, tai sitten vasta 1,5-2kk kuluttua "ylläpitohierontaan". Vielä ei ainakaan ole ollut tarvetta, katsotaan tammi-helmikuun vaihteessa jos käytäisiin taas.


Tässä videolla juoksutusta juuri pari päivää ennen epäonnista kengitystä.


Juu, nyt on sitten se tilanne että heppa liikkuu kyllä terveemmin kuin ennen, ei ole ep eikä moiti mitään jalkaa. Monipuolista liikuntaa, maastoja, puomeja, hankitreeniä, kunnon alku- ja loppuverkat. Selkä pidetään kunnossa oikealla liikunnalla, lämmöllä ja hieronnalla. Kun selässä on jo krooninen vaiva, se voi uusia todella pienestä. Asianmukainen loimitus eli lämpö (loimi myös ratsastaessa selällä + lämpölinimentti) eikä vetoa on myös tärkeä, muuten menee jumiin ja tulehtuu taas heti. Tämä tulee olemaan tarkkaa, mutta toivottavasti kannattavaa.
Toinen vaihtoehto olisi myydä se joko a) osaavalle aikuisratsastajalle joka ymmärtää sen ongelmat ja osaa liikuttaa ja hoitaa tarpeen vaatimalla tavalla, tai b) niin pienelle ja kevyelle aloittelevalle nuorelle ettei ratsastajan kehno istunta pahenna selän tilannetta. Kevyellä humputtewlija-ratsastajalla ei haittaisi vaikka selkä ei olisikaan kunnossa. Mutta sitä se ei kestäisi, että se saisi liikkua huonosti, selkä jumisi, tulehtuisi ja sitten tulisi joku osaava joka vaatisi sen pakosti oikeinpäin. Kipeä tulehtunut selkä on todellakin kipeä, eikä silloin kykene työntekoon, se tulehdus ei poistu sillä että pakotetaan tekemään töitä kipeällä selällä. Silloin oltaisiin taas alkuruudussa jossa oltiin tasan vuosi sitten ratsastuskoulussa.

Joulupäivän maasto porukalla

Että tämmöstä pientäkivaa meillä tänävuonna. :) Onneks ollaan jo voiton puolella, meillä on tiedossa ongelma ja hoitokeinot, ei tässä ole enää menetettävää, ollaan oltu todella pohjalla. Nyt ainoa suunta on ylöspäin. :)

Oma koti kullan kallis

11.11.-12 sunnuntai
Hyvää isänpäivää kaikki isät! 

Oli tarkoitus laittaa postaus tästä meidän talosta ja hepan kuulumisista. Tässä nyt siis tämä talo-osio. :) Kämppä on siis 122m2 ok-talo 1580m2 tontilla Kruunupyyssä. Kivalla paikalla, ei ole naapuria heti seinän takana, mutta ollaan kuitenkin ihan sivistyksen keskellä (jos K-pyystä niin voi sanoa, hehhe...). ihan vahingossa tultiin tämän näyttöä katsomaan, toisen talon kanssa kun tultiin ehdottomaan nou nou-tilanteeseen, se oli aivan täysin homeessa ja purkukuntoinen. Ihastuin ikihyviksi tähän taloon, remonttihan oli ehdoton joten pikku muutokset ja esim. vanhat kukkatapetit/ruskearuutuiset muovimatot lattioissa ei haitannut, näin tässä heti niin paljon potentiaalia omaksi talokseni. :)
Juhannukseksi saatiin paperit tehtyä ja avaimet käteen, ja parin päivän purku-urakan jälkeen "vietettiin" juhannusta täällä. :D Toisinsanoen siis grillattiin porukalla ulkona ja tultiin kaksin Samun kanssa sisälle nukkumaan ilmapatjalle. Remonttia tehtiin todella intensiivisesti koko loppu kesäkuu ja heinäkuu, sitten saatiinkin asuntoa siihen kuntoon että pystyttiin remonttiporukka päästää koteihinsa ja alkaa itse asettua taloksi.

Tässä pari kuvaa remonttivaiheesta, seinillä oli siis vanhat haaleat kukkatapetit, lattialla ruskearuutuinen muovimatto, keittiössä vanhat keltaiset kaapistot, vessa oli todella retrohenkinen... Lopputuloksena kaikki muut pinnat paitsi suihku + sauna on uusittu, yksi vaatekomero purettu ja ovi tukittu -> saatiin isompi vieras-/marsuhuone. Keittiössä meni kalusteiden järjestys uusiksi ja nykyinen iso makuuhuone -entinen yksiö + keittiö- saatiin aikaseksi purkamalla keittotasot ja tilanjakajana toiminut vaatekaappihässäkkä.

 Keittiö; paketissa olevan hellan ja kesäkaluston paikalla on kaunis keittotaso, tiskikone, hella ja tiskiallas. Vastakkaisella seinällä kaappeja ja jääkaappi. Kuvassa mikron paikalla ruokapöytä.

 Näkymä olohuoneen ikkunoista pihalle.

Varaava takka olohuoneessa.

Vanha pikku-wc jonkan kanssa oli hieman ongelmia. Nyt ollaan enää patterin kiinnitystä vaille.















Pintoina nyt kipsilevyä ja maalia, olohuoneessa vähä vanhaa tapettia. Lattialla laminaatti, kaikki kalusteet uusia. Lähitulevaisuudessa olis toivottavasti tarkoitus vaihtaa ikkunat uusiin ja hyvin todennäköisesti ensikesänä laitetaan talon ulkopinta puusta, nykyisen ruman mineriittilevyn tilalle. Samalla saatais talon arvo silläkin nousemaan.

Öljylämmityksen tilalle vaihdettiin ensitöiksemme maalämpö; kerran se kirpaisee, mutta luultavasti maksaa itsensä takaisin todella hyvin.Olen todellinen vilukissa enkä halua tinkiä talon lämmityksestä, joten öljyä olisi tullut menemään todella paljon. Onhan meillä takka, mutta sen kanssa on nyt vielä pientä häikkää joten käytössä se ei ole.

Geokonsultin miehet poraamassa maa-kalliolämpöreikää. Nimityksellä ei kuulemma ole enää väliä, koska varsinaista maalämpöä (putket maanpinnassa pitkin poikin) ei enää käytetä, vaan 95% tilataan kalliolämpö, eli porataan lämpöputki kallioon n. 120-200m syvyyteen.

Tässä kuvia LÄHES VALMIISTA lopputuloksesta. :)

Olohuone ja 50" tv. Nykyään on 60" telkkari seinällä. Sohvapöytä olis vielä tulossa, valkoinen ja jykevä.

Keittiö olkkarin suunnalta, ruokapöytä siis. Yks lista puuttuu ikkunan alta vielä, mutta sokkelilistat ollaan jo saatu keittiön kaapistoihin.

Ja keittiö kuvattuna käytävän suunnasta. Samaa levyä keittiössä seinissä kuin on tasoinakin. Vinkin sain kaverilta joka laittoi itselle samalla idealla keittiön tasot ja välitilan. Ei tarvi tapella epämääräisen ja työtasoon sopimattoman laatoituksen kanssa, hankkii vain välitilalevyn samaa sarjaa kuin tasonkin.

Ja se pikku-wc. :D Onhan se pieni, mutta ihan hyvin normaali ihminen sinne sopii. Jos joku ei sovi, niin ei ole tarvettakaan sopia! Oven lukko ei vielä toimi, mutta se ei meitä kahden kesken täällä haittaa. Pahimmille ujopissoille on sitten suihkun vessa jonka oven saa lukkoon.

Tämmöstä tällä kertaa, hieman käsitystä meidän kämpästä. Ulkona on pari ulkorakennusta, toinen on ollut vanha kyläkauppa aikanaan, pojilla soittokämppänä nyt tämän talven ajan, kunnes toivon mukaan ens kesänä saadaan tehtyä toisesta varastosta se oikea soittotila niille. Pieni puuliiteri on myös suunnitelmissa, samoin jonkinmoinen grillikatos-härdelli tuonne tontinperälle. Ja ihan ekana kun lumet näyttää sulamisen merkkejä, me laitetaan kunnon aita tuohon tienvarteen! Olisin halunnut puska-aidan, mutta isot koivut kuulemma aikaa myöten kuihduttaa puskat. Lauta-aita siis. :)

Sissistä tulossa juttu seuraavaksi, kunhan taas saan aikaiseksi kirjoittaa. Kyllä tämä tästä taas alkaa suttaantua.

Pikakatsaus tapahtuneeseen

Sunnuntai 14.10.2012
Viimeisimmän viestin ja tämän päivän välillä on ehtinyt sattua ja tapahtua. Asumme yhä Kruunupyyssä, mutta ostettiin miehen kanssa oma talo täältä. Siitä voisin laittaa ihan oman tekstin tänne pian. Sama heppakin meillä on yhä, mutta senkin kanssa on asiat muuttuneet aika paljon. :) Siitäkin lisää omassa osassaan, tässä vain yleiskatsaus kaikkeen.
Vanha kolaroitu ilmajousi-citroënkin on alla, korjattu versio tosin. Marsutkin ovat meneet osin uusiksi, Sanille ilmestyi patti leukaan, ja käytin sen lääkärissä. Muutamien erinäisten käänteiden jälkeen sillä todettiin iso ja paha kasvain mahassa, ja sen jälkeen se viettikin enää 2kk meidän seurassa. Heti diagnoosin jälkeen hain uuden marsun, eli hetken meillä oli taas 4 kuikuttavaa pikkusuuta talossa. :) Pikkumarsu on luultavasti nimeltään Levi, mutta asia ei ole vielä varma. Sani taas lepää nyt meillä korvessa kaikkien muiden enkeli-eläinten seurassa metsänlaidalla. Pieni rakkaus...
Kissa voi hyvin ja pulskasti, riehuu menemään iltaisin ja herättää meidät aamuisin. Hölmö se on. :P
Samulla on autot vaihdelleet, se osti vuodenvaihteessa Subarun, osti Seatin, vaihtoi sen farmari-Saabiin, nyt se on ollut Samun vanhemmilla viimeset 2-3kk kun niiden Saab on rikki. Samu osti kesällä toiseksi autoksi Opel Mantan jolla on nyt ajellut, ja ostipa vielä Yamahan pärränkin. Se viihtyi talossa tosin vain 3kk, heinä-syyskuun, myytiin vasta pois (onneksi, ei sillä talvella tee mitään).
Oon töissä Pietarsaaressa, BS-Metallilla, ollu nyt toukokuusta asti ja toivottavasti saan jatkaa vielä hyvän aikaa. Mukavia ihmisiä töissä siellä. :) Ja työnki jaksaa tehdä kun sitä ei tarvi tuoda kotiin päivän päätyttyä.

Joulu lähestyy ja siitä aiheutuu taas piakkoin se ihanainen joulustressi. Huhhui nyt jo. :o Tässä asunnossa on vielä töitä tehtäväks ihan hyvästi ennen joulua, ja vaikka mitä (noh siis, verhoja ja jouluvaloja... :D) pitää vielä ainakin ostaa kun asunto on hieman isompi ku edellinen: 58m2 -> 122m2. Mutta kyllä tämä tästä, hiljaa hyvää tulee, pätee aika moneen asiaan. :)

Mutta tämmöstä täällä, seuraavaksi tulee vähä tarkempi päivitys talosta ja hevosesta.

Sissi -elämää :)

Perjantai 20.12.
Viime viikolla Sissi siis siirrettiin kaverin tallille.
Maanantaina taluttelin sitä kentällä, tiistaina ja keskiviikkona ratsastin ja se oli tosi kiva, aivan erilainen kuin ratsastuskoululla.
Torstaina juoksutin liekassa molemmat suunnat, perjantaina Samu kävi ratsastamassa, lauantaina sen vanhemmat kävi paikalla katsastamassa hevosen, ja sunnuntaina heppailija-siskoni kävi ratsastamassa Sissin, pidin tunnin sille.
Sisko kehui kovin miten oli erilainen ja kiva hevonen. Meni nivelellä ja gramaanilla, ihan tarkotuksella nyt alkuun mennään niin.
Eilinen oli täysin vapaa, ja kaveri laittoikin viestiä eilen illalla että neiti Tammuli on vetänyt pukkilaukkaa tarhassa ennenkuin olivat ottaneet hepat sisälle. Kiva että siinä on vähän eloa. :)

Tänään kävin ratsastamassa päivällä, ei tahtonut akka tulla sisälle itsekseen niin juoksutin pätkän tarhassa, johan käveli heppa sievästi mun vierelle ja siitä sisälle.
Rauhassakin se on alkanut olla tallissa, ei huutele kavereiden perään ulos enää vaikka onkin hetken yksin tallissa. Hoitotoimenpiteet sujuu hyvin ja helposti, sillä ei oo huonoja tapoja. Hieman tuli siinä herkkuja syöteltyä, mutta ei se mikään lihava ole niin ei haittaa pari ylimääräistä leipää/porkkanaa. :D

Ratsastus meni jotakuinkin mukavasti, alussa oltiin hieman eri mieltä liikkumisesta. Laitoin kanget suuhun ja otin nivelet kentälle mukaan että jos pitääkin vaihtaa. Mutta ei, kyllä se sieltä heräsi viimein ja päästiin selvyyteen tästä mysteeristä että pitääkö pohkeeseen reagoida. :) Tultiin aika paljon laukkaa ja laukka-ravi-siirtymisiä, tunnin vain ratsastin mutta heppa oli melko hikinen lopusta ja huomas että ei oikein enää jaksanut liikkua. Huomenna on sitten ihan vain palauttelupäivä, käyntiä ja parit nopsat laukkasiirtymiset -ettei akalla pääse moiset unohtumaan-, sitten riittää. Katsoo sitten miten torstaina ja perjantaina kerkeän liikuttaa ja miltä heppa vaikuttaa. Lauantai onkin sillä taas vapaa, sunnuntaina ratsastan (tai avokin äitikin ehkä ratsastaa) ja maanantaina tai tiistai lepopäivä, riippuu miten kaverilla on menoa.

Mutta huomenna palauttelun merkeissä. :) On se vaan hieno heppa. <3

Joulustressiä

Tiistai 20.12.2011.
Jouluaatto on ihan ovella, eikä täällä meillä ole hommat läheskään hanskassa. Apua!!
Olin suunnitellut ostavani siskoille vielä yhdet lahjat, mutta tilin saldo olikin eri mieltä. Vielä pitäis avokillekkin ostaa ja päästä kulkemaan tallilla, eli ei voi tiliä tyhjäksi käyttää...
Jospa sitä huomenna vielä jotain tarttuisi käteen, miehelle on niin hankala ostaa että ARGH!! Kun hän ei mitään tarvitse eikä halua ja mitä tarvii ja haluaa niin ne maksaa aivan liikaa. Huhhuh, ei olis tähän väliin haitannut vaikka töissä olisikin. :o Kotona pitäisi tehdä vielä joulusiivo asuntoon ja marsuille, paistaa piparit, sulattaa kinkku, ostaa jouluruuat, paistaa tortut. Pari lahjaa on vielä paketoimatta, mutta se on helppo homma. Ja marsuille pitäisi hakea vielä joulusafkat metsästä.
Ehkä tämäkin joulu saadaan sujumaan. Hirveästi stressaan vaikka lahjoja on kyllä, ennenkään ei olla ilman ruokaa jääty ja elämä on jatkunut joulunkin jälkeen. Sitä vain haluaa tehdä joulusta lähestulkoon ikimuistoisen. :) Se tunnelma, lämpö, ilo. Hyvä ruoka, yhteinen aika. <3

Nämä muistojen kultaamat jouluni vain 

ovat kauneinta lapsuuttain

Nämä muistojen kultaamat jouluni vain 

pysyy aina mun aarteenain

Mulla on niin monta joulumuistoa mielessä lapsuudelta, eri jouluilta. Kaikki onnellisia ja iloisia. Voi kun sais vielä elää ne ajat uudelleen... Muistan kun pelasin Megamania ja oltiin toisen siskon kans kaksin kotona, sitten tuli vanhemmat ja me kiirehdittiin sammuttamaan valot ja sytyttämään kynttilät. Samoin yhden joulun kun katsottiin Lumiukkoa ja kysyin missä isä; töihin oli mennyt. Silloin oli vähä kurjaa kun isä jäi siitä kaikesta paitsi, mutta tuli se 10 jälkeen illalla kotiin. Yks joulu rakensin kuistilla lumipossua toisen siskon kanssa, täytettiin se vaikka millä ja leikattiin viipaleiks. :)

Joulupuun kauneimman, haaveistain rakennan, 

kuusipuu naavaisen, siitä näin haaveilen.

Joulupuun tuuheimman, muistoillain koristan,

kuusipuun pihkaisen, muistan kuin eilisen.

Normaalia enempi hevostelua

Siirrettiin siis Sissi sunnuntaina 11.12 yhden kaverin tallille suokkipojan ja shettiksen seuraksi. Ratsastin sunnuntaina aamulla Sissillä, joten se sai illan vain olla ja tutustua ulkona uusiin kavereihinsa.
Maanantaina kävin sitä kävelyttelemässä kentällä maastakäsin, laitoin varuilta suitset ja ketjunarun. Eipä mitään, heppa oli ku unelma. :) Vähä pörisi ja ihmetteli, mutta rauhottui siitä ja keskittyi muhun -varsinkin kun hoksasi että fiksusti ollessa ihmisen taskusta voi löytyä pikku porkkana. ;P Oli kyllä niin reipas tamma että ei paremmasta väliä. <3 Tallissa ollessa tais vähä hermostua kun joutui olla käytävällä ja kaverit oli ulkona oven takana, pari kertaa huuteli siitä niille.

Tiistai 13. pvä. Menin tallille Muhosen kautta, lainasin gramaaneja sieltä kun oli tarkoitus ratsastaa tänään. Keli ei ollut mitenkään upea, satoi vuoroin vettä ja räntää, mutta ajattelin silti kokeilla.
Siivosin ensin rauhassa kaikki hurjat 3 karsinaa, kuivikkeina muistaakseni ruokohelpi-pelletti. Laitoin aamu- ja iltakaurat valmiiksi ja järjestin mukanani tuomia tavaroita paikoilleen. Sitten polle sisälle käytävälle, harjasin hosumatta sen, laitoin varusteet ja lähdin kävelemään kentälle. Taas piti ensin hieman jännittää ja ihmetellä, mutta kun pääsin selkään ja alettiin työskennellä niin löytyi sitä keskittymiskykyäkin. Kaveri tuli juuri silloin kotiin, jäi kentänlaidalle juttelemaan ja katselemaan meidän menoa.
Paljoa en uskaltanut ratsastaa kun alkoi heti kerääntyä tilsoja. :/ Mutta sen verran että vähä käynnissä verkkasin väistöjä ja ravisiirtymisiä, sitten kokeilin oikeaan kierrokseen laukkaa. Pohkeet naps - laukka naps. Olin aivan äimänä! Ei ole koskaan noin helpolla laukka noussut. Kokeilin uudelleen, sama homma. Kumman helppoa. :D Vaihdoin suuntaa, pyysin laukkaa, mutta nyt ei heti noussut. Kerran käytin kepin persiille ja sitten uudestaan pohkeet, niin ämmä päätti että no hitto mennään, heitti pienen pukin ja lähti laukkaan. Muutaman kerran kokeilin nostaa vielä perään, ja nousi heti kerrasta. Uskomatonta. :) Oon niin tyytyväinen. Eikä puhettakaan laukanvaihdoista, kiihdyttelystä, stoppailusta... Se vain meni, vaikka pidätin välillä vähä enempi ohjalla, laukka silti säilyi.
Tamma oli niin älyttömän kiva että tässä kirjoitellessakin tekisi mieli tirauttaa pari kyyneltä. Kun sunnuntaina maneesissa viimeksi sillä menin, vasen laukka ei noussut ensin millään, sain hakata ja potkia minkä voimiltani kykenin että se jatkoi taas liikkumista. Samoin edelliskerralla. Vaikka se on monesti mun ratsastaessa ollut oikein hieno, niin koskaan ei ole noin helppoja ollut laukannostot.

Jepjep, huomenna uudestaan ratsastamaan, saa nähdä millä mielellä emäntä silloin liikkuu. :)
Kuvia ei oo tähän väliin, mutta otan niitäkin kunhan joudan.

ÄRRÄLLE!!

R-kioski, nopeaa ja mukavaa on asiointi.
Voitin R-kioskin sivuilta Villipehmon, otin koodin ylös ja kävin ärrällä lunastamassa sen. Sain valita minkä pehmon otan; oli leijona, virtahepo, kirahvi ja seepra. Otin virtahevon, se oli niin söpö. :D
Vielä pitäis kaveri tai pari sille voittaa tai kerätä. ;)

Edustuskuva oikein

Tuija ja Sissi oikein epäedustavana. ;) Könötysplösö. No ei sen ole väliä mikä ilme siellä selässä on, heppa oli kiva kun kangilla kokeiltiin mennä. :) Sievä tammuska, tykkään. <3

Ehkäpä tämä ratsastaja-akka tässä seuraavan 1,5kk aikana tulis vähän laihtumaankin jos tulee ratsastettua se 4-5 kertaa viikossa ja aika kuluu joko kotona, tallilla tai Tallilla. Jännityksellä odottelen, varsinkin nyt aloitusta eli lauantaita.
Päivittelen toivottavasti huomenna lisätietoa aiheeseen liittyen.

Uusi viikko, uudet kujeet

Viikonloppu oli vapaa, ei tarvinnu sunnuntaina tallille. Jee, vaikka kivaa siellä onki. :) Tämä aamu taasen alkoi tallilla, kävin köpöttelemässä maastossa yhdellä torinhevosruunalla. Se oli viime keskiviikkona hieman ihmeellinen, ja ajattelin että en mene kuin vasta tänään sillä taas. Olikin ihan normaali nyt, tiedä mikä paha päivä sillä sitten oli viimeksi. Muutaman viime kerran oon menny täysin löysin ohjin kävellen, tänään otin vähä tuntumaa, taivuttelin, ja tulin parit avot ja väistöt käynnissä. Oli oikein mukava reissu, ei satanut vettä, ei ollut häiriötekijöitä...ihanan rauhallista. :)

Tälle päivälle mulla oli (ja on yhä) tehtävälista tehtävistä hommista. Jotakuinki tällanen:
1. tyhjää lattiakaivo
2. tiskaa
3. vie kellariin tavarat ja ota tossukat ylös
4. tyhjää kukkapurkit
5. imuroi ja luutua
6. tee keitto
7. käy ite pesulla
8. leikkaa marsujen kynnet
9. vie roskat

Jep, noista on kohdat 3, 4, ja 9 tehty. Seuraavaks pitäis ottaa työn alle 1. ja 2. Katotaan saanko kaikki tehtyä ennenku Samu tulee kotiin...

Jaja. Niin. Eilen innostuin katselemaan ratsastushousuja netistä. Löysin sellaset mitkä haluan, pakko saada joskus! http://urly.fi/pn taikka http://urly.fi/po tai http://urly.fi/pp tai vielä http://urly.fi/pq. Aww! Nuo väritki on ihan kivat. Samu sanoi että se ostaa jotku noista mulle juhannuksena lahjaks jos käyn eka 6kk kuntosalilla. :D

Tosiaan, ne ratsastussaappaat tuli.........
Itkujen itku. Ensin niiden piti tulla ihan tilauksen mukaisina. No, sitten kysyttiin että pitikö niissä olla vetoketju? Juu ei. Ok, no näissä on pieni vetoketju sivussa... Aha, muta mä katon ku ne tulee et otanko ne. Joo, ne tuli tallille ja kuulin sit että niissä on pohkeen sisäpuolella kokomatkalta vetoketju. TÄH?! Joo, niin oli. Ja ku laitoin ne jalkaan, niin pohkeen lisäksi saappaan varren sisälle mahtui koko kämmen. Eli aivan liian isot. Palautukseen meni. Oottelen seuraavat 6vkoa että sieltä tulis ne mun tilaamat saappaat eikä mitäsattuu. -.-' Miten voi noin pieleen mennä mitoilla tilattu tuote? Joku on kämmänny nyt pahemman kerran... Mutta ei auta ku odottaa lisää. Huoh.

Hurjaa pähkäilyä

Ostaakko hevonen vaiko ei?
Sitä oon tässä nyt pari päivää miettinyt ihan olan takaa. Mies suostuisi kyllä, ja hänen äitinsä ottaisi rahallisesti osaa kustannuksiin kunhan saisi ratsastaa, ts. minä opettaisin hepalla häntä. Itse hoitaisin kaiken fyysisen työn ja maksaisin osan kuluista. Siskoni osallistuisi hoitamiseen ja liikutukseen tarpeen mukaan vaikka rahallisesti ei pystykkään auttamaan. Mies pystyisi hoitamaan joitain töitä kunhan oppisi, ja taitojen kehittyessä pystyisi myös liikuttamaan heppaa kevyesti. Eli apua olisi "joka suunnalta".
Ainoa asia joka jarruttaa, on omat vanhempani. Isä ei ole oikein yhtään innostunut hevostelusta, ja äitikin sanoo että pidä se vain harrastuksena, raha kun ei kasva puussa. Tällä hetkellä olen tosiaan työtön, mies on töissä. Jos töihin pääsen, ei tule rahallisestikaan olemaan mitään ongelmaa. Tai no ostosumman kanssa ehkä, riippuen miten maksu hoidettaisiin.

Miksen siis ostaisi hevosta? Tallipaikan saisin enshätään heti kaverilta, vaikka matkaa onkin reippaasti. Olisi sitten aikaa etsiä tarkemmin se joka suhteessa sopiva paikka.
Hevonenkin olisi tällä hetkellä tiedossa, riippuen tiistain klinikkakäynnin tuloksista. Jos ei sitä heppaa niin voisi etsiä jonkun alta 3000€ hevosen, ihan vain harrastekäyttöön, ylläpitämään jo opittuja asioita.

Tiistaita odotellessa. :) Sen jälkeen miettiä uudelleen mitä tehdään. Tällä hetkellä on aika selkeä suunnitelma, jos klinikalta tullaan tarpeeksi hyvien uutisten kera, niin jep, heppa mulle. Jos tulos on liian huono, ei ole järkeä sitä ottaa vaikka kuinka kultamuru oliskin.
 
 

Tässä tallin yksi vuonohevosista, Markens Bamse eli tuttavallisemmin Bamse. :)

 

  

Hautajaiset 29.10.-11

Samun isän veli kuoli parisen viikkoa sitten pitkähkön ja raskaan sairauden uuvuttamana. Hautajaiset oli lauantaina Peräseinäjoella, ja menin sinne Samun ja sen perheen kanssa. Edellisiltana en vielä tiennyt miten tulen hautajaisissa reagoimaan, tämän kuolleen henkilön olin kerennyt vain 2-3 kertaa tavata aikanaan. Kuitenkin huomioiden tämän oman tunteellisuuteni, sanoin Samulle että en itke jos siellä ei lueta kaipauksia ja sellaisia. Samu oli kantamassa arkkua veljensä, serkkupoikansa, setänsä ja kahden minulle oudon miehen kanssa. Arkku kannettiin kirkkoon jossa laskettiin kukkalaitteet ja luettiin viestit. Niiden kohdalla sitten aloin itkemään, ei vain voinut mitään. Kun ihmiset itkuisina lukivat miten kaipaavat poikaansa, veljeään, ystävää, ei siinä voinut mitään. Selailin sitten virsikirjaa ja yritin sinne keskittyä etten liikaa vetistelisi, kuitenkin minulle lähes tuntematon ihminen kyseessä.
Kirkosta arkku kannettiin autoon ja autosta sitten hautausmaalla ja laskettiin kuoppaan. Hautuumaalta päästiin melko pian sisätiloihin kalasopalle. Sopan jälkeen taas luettiin postitse tulleita osanottoja ja kerrottiin tarinoita kuolleesta. Siinä taas tuli itku itsellä, lähinnä kohdassa "Suureen suruunne osaa ottaen --", se suuri suru sai silmät kostumaan. Minkäs teet kun on tällainen herkkis näissä asioissa...pöh... :>

Lähdettiin ennen kakkukahveja kun Samun veljellä oli kiire kotiin ja jonnekkin työkeikalle.
Reissu oli varmaan aika uuvuttava, oltiin aamulla herätty ennen 8:aa ja lähdettiin yhdeksältä ajamaan Seinäjoelle. Talvinopeuksilla matkaan meni tasan 2 tuntia, sitten se säätö siellä, itse hautajaiset ja jatkot, ja vielä toiset 2 tuntia takaisin, meille kotikotiin vaihtamaan auto ja kaupan kautta kotiin. Hetki jaksettiin olla hereillä mutta lopulta uni voitti ja klo 21 "uutta aikaa" eli sen jälkeen kun olin kellot siirtänyt tunnilla taaksepäin, me oltiin jo nukkumassa. Ja heräsinkin aika pirteänä seuraavana aamuna tallille 4.30. :)

Toivottavasti ei tule hautajaisia vähään aikaan, en halua itkeä. Tosin itken varmaan häissäkin, joten samapa tuo. :D

Maija Kärkkäisen valmennus 30.10.-11

Pääsin ensimmäistä kertaa elämässäni "suuren maailman" valmentajan tunnille, Maija Kärkkäinen tuli tallille pitämään tunteja. Maijasta löytyy tietoa Googlen kautta jos joku haluaa tarkistaa.
Tänään siis menin aamulla tallille, muistin siirtää kelloa illalla ja tuurilla heräsin aamulla oikeaan aikaan, puhelin nimittäin oli siirtänyt itse itseään vielä toisen tunnin taaksepäin. :D Jep, olin tallilla hieman tavallista aiemmin jotta siirtymä olis hevosille hieman helpompi. Ruokin molemmat tallit ja ponit nopsaan ja aloin heti siivoilemaan karsinoita. Elina tuli avuksi varttia vaille 7, kerkes ottaa 4 karsinaa, 3 oli jätetty tytöille ja itse siivosin 11 karsinaa.
Valmennustunti oli 8.00 ja menin tallin uusimmalla kalulla, Ladylla, Elina oli Arskalla samalla tunnilla.
Maijalla oli hieman erilainen lähestymistapa kuin mihin olen tottunut, mutta samoja asioita sieltä silti tuli ja loppujenlopuksi hevonen kulki kivasti, Maija sanoi että ei heti alkutunnista noin jykevällä kylmäverihevosella vain "oteta" sitä peräänantoa, vaan sitä voi hakea hieman pidemmän kaavan kautta, tärkeintä vain siinä ratsastuksessa että hevosen nenä on edes vähän maata kohti, kuin että se olisi ylöspäin, jolloin se ei työskentele yhtään oikeinpäin. Tasaista tuntumaa vastaan vaikka se alusta pitkällä kaulalla ja edestä vahvana menisikin, ei revitä päätä sinne alas väkipakolla. Tultiin paljon kääntelyjä ja se kyllä toimi tuon muhkun hevosen kanssa, suu toimi kivasti ja se alkoi jäädä sinne alas ja pehmeälle tuntumalle.

Tunnin jälkeen kysyin vielä mielipidettä tunnista Sirpalta joka kerkesi sitä jonkin aikaa katsoa. Kuulemma oli todella kivan näköinen ja tasaisella tuntumalla ilman sitä päänheittelyä joka sillä on tapana (yrittää pois tuntumalta ja apujen välistä). Kulki rennosti ja mukavasti, paras tunti mulla sen kanssa. Kiitos Maijalle tunnista! :)

Mites menikään...

Viime torstaina mulla oli ratsastus klo 15, ja sitä edeltävässä blogitekstissä kirjoitin näin: "Tästä pitäis mennä tallille ennen kolmea, kolmelta olis pienryhmätunti mulla. Mikähän hevonen? Aika vahva veikkaus että Sissi, mutta joku muu olis vaihtelua, ei Nillistä kuitenkaan."
Olikohan vaikea arvata mikä heppa mulla oli... :D Nillispä tottakai. No ei siinä, Sirpa tykkäs että meni hyvin, vaikka omasta mielestä ei läheskään niin hyvin ku joskus sillä on menny.
Perjantaina parani, pääsin kolmen tunnilla Sissillä, laitoin gramaanit ja hyvä idea olikin kun tamma oli kiimassa. Alun 5min. ratsastin käynti-ravi-käynti-seis-käynti- siirtymiä raippa kädessä pystyssä, ja heti latasin kepillä jos ei reagoinu pieneen pohkeeseen. Eräs toinen ratsastajatäti siinä ihmetteli että pitääkö oikeasti käyttää noin hirvesti raippaa, ja Sirpa siihen vastakisin mun puolesta että kyllä, jos tuon tamman haluaa tunnilla liikkuvan niin tunti alotetaan herkistelemällä se pohkeelle raipan kanssa. En ymmärrä mikä sillä hevosella on, tuonkin alun kun ratsastin raippa pystyssä ja käytin sen kunnolla heti kun ei reagoinut nopeasti, niin joo, kyllä se seuraavat 2min reagoi pieneen pohjeapuun, mutta sen jälkeen taas hirveä junnaus, eikä muutakuin raippa pystyyn ja sillä liikkumaan. Kyllä se sitten onneksi useamman kerran testattuaan alkoi liikkumaan itsekseen. Vasemmat laukat on sen kanssa aina hankalia, se ei halua suoristua ja olla oikealla ohjalla, niin se ei sitten nosta laukkaa jos yhtään aiot pitää oikean ohjan kädessä. Tällä kertaa vain ei ollut ongelmaa, laukka nousi ekasta pohkeesta ja Sissi laukkas kivasti. Lopputunti menikin itsekseen sievästi. Se osaa ja jaksaa niin testata ratsastajaa, vaikka varmasti tietää mun kanssa että ei tuu pääsemään helpolla. Yks Sirpan pitämä tunti oli vielä vähä "räväkämpi" raipankäytön osalta, mutta vasta silloin hevonen alkoi liikkua takaa ja suu toimi kunnolla. Silloin Sirpa sanoikin että nyt ratsastin sitä niinku hän ratsastais; jos pyydetään laukkaa eikä se nouse ekasta pohkeesta, se raippa käytetään niin että sieltä nousee laukka, ihan sama kumpi kunhan nousee. Ja hevonen olikin ihan super taas.
On se niin ihme, miksi tuokin hevonen ottaa selkäänsä niin järkyttävän kovin vaikka pääsisi paljon helpommalla kun kuuntelisi -jos ei heti- edes toisesta pyynnöstä...

Perjantai-iltana tallille tuli uusi hevonen, Nillan vaihtis Lady Guinevere. Lauantaina ratsastin Ladylla yhdeltä, Sirpa talutti pari kierrosta ensin (käynti tuntui siltä ku istuis pakettiautossa jota heilutetaan ulkoapäin :D) ja kattoi sitten vierestä miten menee. Käynnissä tykkäs kyttäillä kaikke mahdollista, ravissa vispas ja nykki päätään kun ei halunnut ohjalle ja suoraksi, mutta pätkittäin hakeutui sitten kuolaimelle kivasti. Todella huono kunto, keventelin siinä puolisen tuntia, välillä istuin hetkiä alas (ihana liike!) ja 3 laukkaa nostin, sitten kävelin löysällä ohjalla, ja hevonen oli aivan hiessä, joka karva märkä, kaulalta valkosessa vaahdossa, samoin suitsien alta ja takajalkojen välistä. Reppana, huono kunto ja armoton läski. Muuten tosi kiva, perus tuntipollen olonen, ilmaseks ei anna mutta parempi "tasonen" ku viimeisimmät tallille tulleet (vrt. Sissi: ei nosta laukkoja, Bamse: jyrää alta pois ja yrittää ratsastajaa alas ym.). Kyllä siitä hyvä tulee. :) Käytöstapoja ei hirveesti ole, esim. taluttaessa ei huomaa ihmistä vaan saattaa "kävellä yli", karsinassa voi kesken satuloinnin ottaa ja häipyä ovesta ulos... Mutta niin, kyllä siitä hevonen saadaan, muistakin on saatu. :)

Tele-shitti

Tilasin puhelimen tuossa loppukesästä, maksoi noin 500€ jota maksan 24kk ajan suunnilleen 20€/kk. No siihen piti tottakai ottaa liittymä mukaan, muuten ei saanu tilattua puhelinta, ja otin halvimman mahdollisen ku mä en käyttöön tarvi liittymää kun on jo tämä vanha vakio. Siinä oli sitten toki nettiyhteysmahdollisuus, ja otin siitä halvimman ja helpoimman mahdollisen, ja kävin netistä lataamassa pari peliä puhelimeen ja niitä pelailin.
Eipä aikaakaan kun tulee eka lasku, 120€. WTF?? Käy ilmi että siinä on datasiirtoja vaikka kuinka paljon, vaikken itse tietoisesti ole kuin joku 10x käynyt "netissä" puhelimella ja soittanut toiset 10x äitille Telen liittymään. Otin saman tien pois kortin puhelimesta, laitoin toiseen puhelimeen jota en käytä, ja unohdin asian. Tänään tuli uusi lasku, 60€. Siis täh? En oo käyttäny koko luuria ja laskua tulee??? Pakko soittaa sinne huomenna ja tehdä jotain tuolle kortille. Tottakai laskussa tulee se 20€/kk itse PUHELIMESTA, mutta käytöstä ei pitäs tulla senttiäkään hintaa ku en käytä koko liittymää.
Voi huoh taas mitä säätöä ja huijausta nämä liittymäkaupat. Vihaan niin näitä!!

Heppailua

Tästä pitäis mennä tallille ennen kolmea, kolmelta olis pienryhmätunti mulla. Mikähän hevonen? Aika vahva veikkaus että Sissi, mutta joku muu olis vaihtelua, ei Nillistä kuitenkaan.
Jäänpä sitten tallille iltaan asti, iltavuorossa oleva työntekijä Henna lähtee klo 18 ja minä jään hoitamaan iltaruokinnat ja tallin kiinni viimesen tunnin jälkeen. Mukavaa päästä tallille, oon oottanu jo (vaikka vasta maanantaina siellä olin :D). Perjantaina meenki jo yhdeksi heppailemaan, pidän 16 ja 17 tunnit ja huolehdin että iltaruokinnat on ok ja tallin kiinni taas kahdeksan jälkeen. Mulla olis pari ideaa tuntien harjotuksista, mutta yhtä en pysty teettämään ku varmaan vasta sunnuntaina aikusten pienryhmätunnilla. Toivottavasti. Toinen harjotus sopii varmaan perjantain viiden tunnille, sellainen että L-päädyssä käynnissä voltti, voltin aikana laukannosto ja laukka jatkuu toiseen päätyyn pienemmällä uralla. Mitenhän onnistuu... 8)
Lauantaina mennäänki aamuvuoroon eli kuudeksi, ruokinta ja karsinoidensiivous siinä, ja tuntienpitoa sen verran että 10, 11 ja 12 tunnit ainaki. Ja taasen sunnuntaina oletettavasti kuudeksi tallille, samat aamutoimet ja ratsastus jossain välissä aamupäivää, sitten pidän myös 12 ja 13 tunnit. Koko loppuviikko hevosia, jee! :) Mutta Samun kanssa en kerkeä oikein olla, höh... Eipä sitten onneksi tarvitse tallille kuin vasta seuraavana torstaina ja sunnuntaina, ehtii olla kotonakin.

Ah.

Yhdestä asiasta mun pitää vielä avautua. Yks päivä tallille ajellessani kuuntelin Nrj:tä, ja sieltä tuli se Koe muutos-mainos. Pitkä, tylsä, ykstoikkonen selitys jostain ongelmasta joka selviää Jumalalla. No, pisti korvaan siinä kys. mainoksessa yks kohta. Oli kyse pariskunnasta jolla oli lapsia, ja suhde oli ilmeisesti aika kurja. Miesääni sitten sanoi: "Ihmiset kuvittelevat että ainoa vaihtoehto on jäädä kärsimään suhteeseen...". Jaskat, sanon minä. Ei mulla ainakaan oo tuo käyny mielessä? Jos on kurja suhde, sille tehdään sitten jotain.
Puhutaan puolison kanssa asiasta, yritetään kahdestaan selvittää syyt ja miten suhde paranis. Jos ei ite pystytä, haetaan apua ulkopuoliselta ammattiauttajalta. Jos sieltäkään ei apua löydy, ongelma on siis niin paha ja pitkälle mennyt (jatkuva valehtelu, pettäminen, pahoinpitely tmv.), niin silloin erotaan. Missä välissä tässä muka ainoana vaihtoehtona on jäädä kärsimään suhteeseen? Se on typerien, marttyyrimaisten ihmisten oma päätös, eikä mikään ainoa vaihtoehto.
Voi hohhoijaa taas mikä mainos se oli, mua alko niin kiukuttaa kuunnella sitä. Kuinka tyhminä ihmisiä pidetään? Tai ehkä minä olen oman mieheni kanssa ainoita järkeviä, ja kaikki muut jotain sokeita sopuleita... Mur!

...ja murmuloita. :)

Marsuista sitte kuvia, pitää mamman mussukoistaki jotain näkyä ku ne niin lutusia on. <3 Saivat uuden 3-kerroksisen häkin kesällä, kun tilaa ei ole yhteen kerrokseen levittää ja kuitenkin jotenkin pitää saada tarpeeksi sitä tilaa liikkua. Samalla piti ajatella siivousta ja helppoutta. Tämmönen siitä sitten tuli.

 Elikkä ekana häkin heinäpääty jonka saa ovella suljettua. Kolme kerrosta kaikkien 3:n marsun käytössä.

 

Sani meni heinäputkeen syömään.

 

Kaikki kolme tyttöstä syömässä.

   

Sitten on Envi, ihan pöhkö rakkauspakkaus. <3

 

  

Fanda, joka hankittiin Ronin tilalle kun pojasta aika jätti.

  

 

 Sani, meidän vanhin mamma.

Koko häkki tässä, hieman huono kuva, muutenkin nuo kännykällä otetut on vähä heikkolaatusia. 

Pääasia että idea tulee jotekuinkin esille. :)