Aloitan vaikkapa muutosta. Vanhasta osotteesta piti päästä pois, yläkerran naapuri oli liikaa mulle. Löysin sitte kivan 4 huoneen, 1 ½ kerroksen ja piharakennuksen käsittävän 100m2 omakotitalon täältä vähä sivummalta kaupungista. Poikakaverille puhuttuani päätettiin ottaa sen veli messiin ja koittaa saataisko se kämppä. Noh, niin siinä sitte kävi että muutettiin tänne vuokralle 1.8. :) Siittä asti ollaan täällä asuttu, ja oon itte kyllä viihtyny tosi hyvin, vaikkakin tuo poikkiksen veli tahtoo olla hyyyvin raskasta kestettävää..... -.-'
Kuvia laittelen tästäki kämpästä kunhan saan asiallisia sellasia otettua joku päivä. Oon aika hyvin saanu itte tän sisustaa, poikkiksella on oma pelihuone alhaalla, sen veli on saanu sotkea oman yläkerran makuuhuoneensa niinku huvittaa, ja mulla ja marsuilla on tää toinen yläkerran makuuhuone vallattuna, nukutaan täällä Samun kanssa.
Sitten surullisempi juttu, Indin poismeno.
Ennen muuttoa huomasin pikkuneidillä kaulassa pari pattia ja soitin lääkärille niistä, sanoi että seuraile niitä. Noh, viikossa niitä tuli 2 lisää, ja soitin taas lääkäriin että haluan mennä näyttämään neitiä, sillä kun oli vielä toisen etujalanki takana pieni patti. Lääkärikäyntiin mennessä Indille oli tullu 5 pattia kaulaan + etujalan takana oleva.
Meidän luottolääkäri sitten tutki neidin, koitti ottaa ruiskulla kahdesta patista näytettä mutta ei saanu oikein mitään ulos, minimaalisesti verta vain. Pikatestissä näkyi tosi vähä bakteereja, ja lääkäri sanoikin että tuskin on mikään märkäpaise tai muu kyseessä, ja tutkiessaan huomas myös takajalkojen takana patit. Diagnoosi oli melko selvä ja varma; imusolmukkeiden leukoosi. Ennusteena tässä sairaudessa oli varma kuolema jota edeltää hidas ja pikkuhiljaa etenevä yleinen kuihtuminen. Lopetus olis siis ennemmin tai myöhemmin edessä. :(
Päätettiin kuitenki kokeilla antibioottikuuria, josko se auttais jotaki. Pari viikkoa kuuri jatkui, ja Indi alkoi yhtäkkiä loppuvaiheessa laihtua. Kuurin loputtua painoa oli pudonnu jo 156g, ja olin ihan hädissäni. Neiti ei suostunu enää yhtään mitään syömään itse, joten jouduin kirjaimellisesti pakkoruokkimaan sitä. Silti neiti vain laihtui ja kuihtui, sen silmät alkoi rähmiä, hengitys haista ja nenä vuotaa. Se ei enää kakkinut, ja pissasikin vain jos sille sai ruiskulla vähä vettä suuhun, pari persiljanpalaa se suostui aamuisin närppimään...
Sen hampaat tarkistettiin ja raspattiin tiistaina, reilu viikko hurjan laihtumisen huomattuani. Se sai kortisonipiikin kankkuun ja pistettävän kipulääkkeen mukaan kotiin. Indi vähä piristyi leikkauksen jälkeen ja söi pellettimössöä enempi ku mitään muuta pariin päivään, ja olin toiveikas. Kipulääkettä laitoin keskiviikkona päivällä niskaan, torstaina päivällä ja vähän lisää illalla, mutta torstaipäivän aikana soitin kuitenkin jo lääkärille ja varasin lopetusajan perjantaille. Se ei olis kuitenkaan kestänyt viikonlopun yli hengissä, se olis kärsiny silloin jo niin kamalasti, enkä halunnut sitä mun pienelle rakkaalle. <3 Torstain kipulääkkeen jälkeen se taas muka söi enempi ku ennen, ja olin perjantaiaamuna jo perumassa lopetusajan, mutta kun tulin töistä kotiin 10 aikaan, ei Indi edelleenkään suostunut syömään ja oli taas laihtunut hieman. Päätös oli helppo, mutta niin raskas. :'(
Mun rakas pieni Indi siirtyi ajasta ikuisuuteen perjantaina 13.8.2010 kello 11.40. Ikävä on järkyttävä. <3
