Paljon on ehtinyt tapahtua

Tässä on sattunu ja tapahtunu hyvinki paljon viimesen kuukauden aikana.

Aloitan vaikkapa muutosta. Vanhasta osotteesta piti päästä pois, yläkerran naapuri oli liikaa mulle. Löysin sitte kivan 4 huoneen, 1 ½ kerroksen ja piharakennuksen käsittävän 100m2 omakotitalon täältä vähä sivummalta kaupungista. Poikakaverille puhuttuani päätettiin ottaa sen veli messiin ja koittaa saataisko se kämppä. Noh, niin siinä sitte kävi että muutettiin tänne vuokralle 1.8. :) Siittä asti ollaan täällä asuttu, ja oon itte kyllä viihtyny tosi hyvin, vaikkakin tuo poikkiksen veli tahtoo olla hyyyvin raskasta kestettävää..... -.-'
Kuvia laittelen tästäki kämpästä kunhan saan asiallisia sellasia otettua joku päivä. Oon aika hyvin saanu itte tän sisustaa, poikkiksella on oma pelihuone alhaalla, sen veli on saanu sotkea oman yläkerran makuuhuoneensa niinku huvittaa, ja mulla ja marsuilla on tää toinen yläkerran makuuhuone vallattuna, nukutaan täällä Samun kanssa.

Sitten surullisempi juttu, Indin poismeno.
Ennen muuttoa huomasin pikkuneidillä kaulassa pari pattia ja soitin lääkärille niistä, sanoi että seuraile niitä. Noh, viikossa niitä tuli 2 lisää, ja soitin taas lääkäriin että haluan mennä näyttämään neitiä, sillä kun oli vielä toisen etujalanki takana pieni patti. Lääkärikäyntiin mennessä Indille oli tullu 5 pattia kaulaan + etujalan takana oleva.
Meidän luottolääkäri sitten tutki neidin, koitti ottaa ruiskulla kahdesta patista näytettä mutta ei saanu oikein mitään ulos, minimaalisesti verta vain. Pikatestissä näkyi tosi vähä bakteereja, ja lääkäri sanoikin että tuskin on mikään märkäpaise tai muu kyseessä, ja tutkiessaan huomas myös takajalkojen takana patit. Diagnoosi oli melko selvä ja varma; imusolmukkeiden leukoosi. Ennusteena tässä sairaudessa oli varma kuolema jota edeltää hidas ja pikkuhiljaa etenevä yleinen kuihtuminen. Lopetus olis siis ennemmin tai myöhemmin edessä. :(
Päätettiin kuitenki kokeilla antibioottikuuria, josko se auttais jotaki. Pari viikkoa kuuri jatkui, ja Indi alkoi yhtäkkiä loppuvaiheessa laihtua. Kuurin loputtua painoa oli pudonnu jo 156g, ja olin ihan hädissäni. Neiti ei suostunu enää yhtään mitään syömään itse, joten jouduin kirjaimellisesti pakkoruokkimaan sitä. Silti neiti vain laihtui ja kuihtui, sen silmät alkoi rähmiä, hengitys haista ja nenä vuotaa. Se ei enää kakkinut, ja pissasikin vain jos sille sai ruiskulla vähä vettä suuhun, pari persiljanpalaa se suostui aamuisin närppimään...
Sen hampaat tarkistettiin ja raspattiin tiistaina, reilu viikko hurjan laihtumisen huomattuani. Se sai kortisonipiikin kankkuun ja pistettävän kipulääkkeen mukaan kotiin. Indi vähä piristyi leikkauksen jälkeen ja söi pellettimössöä enempi ku mitään muuta pariin päivään, ja olin toiveikas. Kipulääkettä laitoin keskiviikkona päivällä niskaan, torstaina päivällä ja vähän lisää illalla, mutta torstaipäivän aikana soitin kuitenkin jo lääkärille ja varasin lopetusajan perjantaille. Se ei olis kuitenkaan kestänyt viikonlopun yli hengissä, se olis kärsiny silloin jo niin kamalasti, enkä halunnut sitä mun pienelle rakkaalle. <3 Torstain kipulääkkeen jälkeen se taas muka söi enempi ku ennen, ja olin perjantaiaamuna jo perumassa lopetusajan, mutta kun tulin töistä kotiin 10 aikaan, ei Indi edelleenkään suostunut syömään ja oli taas laihtunut hieman. Päätös oli helppo, mutta niin raskas. :'(

Mun rakas pieni Indi siirtyi ajasta ikuisuuteen perjantaina 13.8.2010 kello 11.40. Ikävä on järkyttävä. <3
  
 

                                      Hautakiveen tulee vielä yksi sana, kunhan keksin sen oikean.
  

Kuulumisia viimeseltä kuukaudelta

Kuntosalilla on tullu käytyä joka viikko pari kertaa, paitsi tosin kamalimman flunssan kourissa. Combatissa on käytyä joka viikko, ja vasta alotin käymään myös Pumpissa. Kyllä tuntuu lihaksissa, jaloissa varsinki hyvin. Toivottavasti myös alkaa näkyä. :D Kuultiin että siellä alkaa uutena Zumba, joten kaippa sitäki pitää kokeilla. Sitte viikko-ohjelma olis Combat, Pump, Zumba, Pump. Kuulostaa hyvältä. :)

Asumisen kanssa mulla on ongelmia, yläkerran ukko on alkanu vainota mua. Se kiroaa ja huutaa ja uhkailee öisin tuolla asunnossaan, yks yö herättiin Samun kanssa siihen että se alkoi karjumaan täyttä kurkkua " VITTU PERKELE ON SE NY SAATANAN KUMMA KU EI IHMISET OSAA NUKKUA, VOI HELVETTI MÄ TUUN TAPPAAN SUT SIELLÄ ALAKERRASSA AAMULLA!!!". Ei oikeen huvittanu nukkua enää, puhumattakaan että aamulla lähteä töihin... En ymmärrä mikä sillä on napsahtanu, me oltiin Samun kans menty nukkumaan 22.30, ja tää huuto alkoi 1.45. Ja siis mulle oli osotettu, eikä ollu eka kerta ku tapahtuu, tosin eka kerta kyllä ku tulee tuollanen suora tappouhkaus. Viimeks se vaan huusi että taittakaa niskanne jne.
No, isännöitsijälle soitin sinä aamuna, ja kävinki siellä, mutta eivät voi tehdä mitään ku kukaan muu ei valita. Niinpä mulla on tässä uuden kämpän etsintä käynnissä, tähän mä en jää pelkäämään henkeni puolesta ja elämään peläten käydä yöllä vessassa tai aiheuttavani jonku kolahduksen.
Löysin ilmotuksen kahdesta remontoidusta 3h,k,s rivitalosta tuossa vähä sivummalla kaupungissa, seutu ois rauhallista jne, mutta rempatun rivarin hinta voi olla vähä liikaa mulle. 3 huonetta ois hyvä, sais marsut tavaroineen omaansa, ja vaatteille ihan oman vaatekaapin ettei tarvi marsujen heiniä ja mun vaatteita pitää samalla hyllyllä. Sais halvemman kuivikeratkasun noille ym. Huoh, haaveilen jo, mutta en ees oo nähny kys. kämppää tai kuullu kokoa, hintaa jne., puhumattakaa saanko siihen asumistukea, pitääkö muuttaa Samun kanssa ja milloin pääsee ees muuttaan. Voi olla että joudun vaihtaan unelmien kohdetta, tai siis tyytyä muuhun siihen asti että oon rikas, tai edes oikeissa töissä. Harmi.
No, maanantaina kuitenki soitan siitä kämpästä, ja käyn Kelalla kyselemässä asumistukijuttuja sun muita. Jännittää jännittää!

BodyCombat

Huhhuh, oltiin kaverin kanssa eilen kuntosalilla, ja ja kateltiin siinä sivusilmällä ku jumppasalissa oli menossa BodyJam. Siihen tuli sitte yks ohjaajista ja alkoi puhua meitä seuraavana alkavaan Combattiin. Meillä oli tarkotuksena ryhtyä semmoseen vasta ehkä ens viikolla, mutta pakkopa tuo oli suostua ku se ojensi meille osallistumiskortit noin vaan käteen. :P
Eipä siinä, odoteltiin Combatin alkua ja mentiin sitte sinne salin takaosaan paikoille ku ovet aukes. Oli kyllä tosi hauskaa ja tehokasta! Hiki vaan valu ja syke kohos ku hakattiin siellä pahiksia. :D Oli hyvää musiikkia ja tosi innokas ja raivoisa ohjaaja, se oli tosi mahtava tunti.
Eilen illalla ei tuntunu yhtään missään pahalta, eikä edes oikeen väsyneeltä. Sänkyyn mennessä nukahdin kyllä ihan saman tien, ja nyt aamusta huomasin että selkö on jumissa, ainaki toinen puoli tuolta alhaalta, ja toinen on vähä keskempää. Jospa sitä tänään vaan pysyttelis kotona salin sijaan, ensin meinasin mennä mutta ei taida pystya nyt. :)
Kaverin kanssa tuumattiin että mennään jossain välissä toiselle Combat-tunnille, ja sitte vois kokeilla uskaltautua esim. BodyPumppiin tai Steppiin. Hmm-mh, ja Jam oli tosi rennon näköstä heilumista, siinä ei näyttäny tulevan ees hiki. Attackiin me ei vielä uskalleta, kuollaan pian sinne. :D

Vauvamarsut

Voi vitsit kun ne on vaan niin lutusia, kattokaa nyt. :D
Chatterbox
Mitäpä sitä tekiskään ilman marsuja, huoh. On niistä aina sen verran iloa, vaikka myös työtä ja murhettakin. Roniakin kun kattoo niin muistaa miks noita on 4 tuolla. Poitsu menee pälpättäen pitkin huonetta, työntää tavarat pois tieltään ja menee vauhdilla läpi. Välillä pälpätetään kovaa, välillä pulistaan ihan hiljaa, mutta kuitenki koko ajan lähtee ääntä.

Kk-kortti kuntosalille!

Sain sitte vihdoin sen verran irti itestäni että kävin 26.3. hakemassa kuukausikortin kuntosalille. :) Sen jälkeen oonki käyny 4kertaa viikossa siellä, nyt pääsiäisen aikaan vaan on taukoa useampi päivä, tämä sali- Piukkis- kun yhdistyy Rokin kanssa ja muuttohommien & pyhien takia ovat kiinni. Tiistaina sitte aletaan taas käymään, katotaan kehtaako sinne mennä jos siellä on miehiäkin...

Oon kyllä tosi tyytyväinen itteeni, ostin sieltä L-Karnitinia ja ajattelin vielä ostaa CLA-valmistetta, niin pääsis rasvanhävitys/painonpudotus käyntiin kunnolla. Vatsalihaksia oon tehny jo kotona lattialla muutaman viikon ajan, ja tuossa viime viikon aikana huomasin vaikutuksenkin: mulla oli alussa kaula (joo siis ihan kaulakaula) tosi kipee monta päivää, niskakin vähä, ja poikakaveri sanoi että tein vatsalihakset "rullaten". Nyt sitte lauantaina näytin sille miten vatsalihakset nyt luonnistuu; ristein kädet rinnalle ja nousin selkä ja kaula suorana ylös. Se oli oikeen otettu mun edistymisestä. :)

Aion tosiaan yrittää laihduttaa tässä sinne 65kg paikkeille, jos nyt vaan onnistuis. Eiköhän se tästä ku kesä tulee, käy vaan ahkerasti salilla, ulkona juoksemassa ja jättää tuota ruokaa vähemmälle. Hmmh, helpommin sanottu ku tehty... Toivottavasti kuitenki tulee tuloksia, poikakaveri on laihtunu kuulemma jo yli 6kg sillä että se on syöny töissä salaattia ja kotona vain vähän mitään muuta, mutta liikkunu se ei ole yhtään. Toki mullekki tulee lihaksia tässä ku salilla treenaan, mutta jospa tuo paino lähtis alaskipäin ku tarpeeks jaksaa jatkaa.

 

 

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

(Työ)haastattelu

Kävin varamiespalvelun työhaastattelussa aamulla, eilen soittivat ja kysyivät pääsisinkö. Mitäpä mulla muutakaan niin sinne siis. Aamu ei alkanu parhaimmalla mahdollisella tavalla, olin ajoissa liikkeellä, Chydenian parkkihallissa jo 9.40 ku aika oli vasta klo 10. Hirmukseni huomasin ettei mulla oo parkkikiekkoa! Ei muutaku äkkiä liikkeelle jos löytys paikka johon ei tarvi kiekkoa, kolikoitakaa mulla ei ollu Anttilan parkkipaikalle menoon.
Noh, ei muutaku ympäri ja takasi Chydeniaan, ylös asti että mennään Clas Ohlssonilta hakeen kiekko. Pjaskat, Ohlssonin edessä huomasin että ovet on kiinni, ja kello on 9min vaille. Ei ku äkkiä autoon, alakertaan ja sormet ristissä ettei tuu lappuliisoja. Juosten takasipäin alaovelle, joka oliki lukossa eikä auennu, eli juosten toiselle ovelle, pihan kautta kiertäen koko rakennuksen, Punaisen Ristin yläkertaan, Kokkola-lehden toimituksesta kysyin että missä on oikea paikka. Taasen alas ja ulos ja pari ovenväliä eteenpäin ja ehdin sisälle just 2min vaille. Hyvä kuva ku saapuu just minuutilleen haastatteluun... -.-'

Mukava setä siinä sitte tervehti, ja minä pahoittelin ku juoksin ympäri pihaa väärissä rakennuksissa...kuulemma en oo ainoo joka menee väärästä ovesta... Eipä siinä, se lisäs tietoja ja taitoja sinne mun eilen illalla netissä täyttämääni hakupaperiin, otti kopiot  todistuksista samalla ku juteltiin hevosista (hällä kotona tytöllä oma heppa).
Ennen lähtöä sanoin olevani avoimin mielin töiden suhteen, mutta etten halua tehdä sitä virhettä ku jotkut, että työpaikan takia joutuu aamulla mennä itkien töihin ja tulla itkien kotiin jokakerta  "taas mä epäonnistuin"- fiiliksellä.
Kiltti setä siihen sitte että joo, hän on hyvinki varma että mulle keksitään töitä, hän ilmottelee ku jotain kuuluu, mutta ei kannata säikähtää jos ei heti tässä loppuviikon aikana puhelin soi. Kuitenki laaja kiinnostus hommiin lisää mahdollisuuksia paljo. Jäi oikeen hyvä mieli tuosta laitoksesta. :)

Se muisti mun siskon joka pääsi varamiespalvelun kautta töihin eka hetkeks, sitte vähä pidemmäks aikaa ja nyt taitaa olla melkeen jo vakituisena. Se setä sanoi että vaikka hommat on sellasia muutaman päivän-muutaman kuukauden juttuja, niin monasti voi tulla kesätyöpaikkaki siittä, tai vakituinen tuuraaja, ja useimminhan firmat haluaa niitä jo talon tavoille oppineita eli ennenki olleita työntekijöitä, eli hyvät mahikset päästä uusiks. Ja pakkohommaa ei ole, mutta toki mahikset huononee sitä mukaa kun kieltäytyy paljo menemästä töihin. No, vaikka oliski lyhyt homma niin saa ainaki työkokemusta ja vähä rahaa. :) Eli ei paha.

Infinity - Feeling good

Mahtava kappale sillon ku on hyvä fiilis. :P

  

   
I am dancing round and round
Listening to this happy sound
You've got to let your feelings show
Relax and let vibrations flow

I am feeling good
I am feeling fine
I am feeling good
And I feel all right

This time it's for real

You may think I seem as cold
As a million winter storms
I don't mean to be this way
Was the words I always said
All I asked from you was time
Time to find out what was right
I was being inexperienced
On how to be more than just a friend

This time it's for real
I know I know I know it
That's the way I feel

Like a bird that learned to fly
On its way to fly so high
It was like my life had just begun
I tried to reac out for the sun
You caught me unexpectedly
I tried to fly with broken wings
You were reaching out for me
For the first moment I felt free

This time it's for real
I know I know I know it
That's the way I feel 

Hyvä ruoka, parempi mieli

Pitää täysin paikkansa, ainaki mun kohdalla. Eilinen on hyvä esimerkki: olin syöny pari leipää eilen, ja illalla olis haluttanu mennä mäkkärin kautta. Poikakaveri kielsi; sanoi että laihdutuskuuri menee pilalle jos sorrun yhteenki hampurilaiseen, tai siihen suklaalevyyn mun jääkaapissa. Joo tottahan se on, mutta siitä seuraski kunnon turhautuminen ja loppuillan kiukkuilin poikakaverille.
Kiersin sinne mennessäni sitte Minimanin kautta, ostin mikropitsan, 5 Naminami-jugurttia (mitä lie nimeltään nykyään), 0,5 Jaffa-pullon ja Alpenin välipalapatukoita. Poikakaverilla lin laittamassa pitsan mikroon ku huomasin että mikroa ei oo. VITTU, teki mieli lyyä ruoka roskiin ja olin vähällä lähtee itkien kotiin. Koko päivä menny pilalle, on nälkä ja joudun syödä kylmää pitsaa! Kaikki varmaan tietää miltä se tuntuu paskan päivän jälkeen ku joka asia menee pieleen, sitte tulee se viimenen niitti...*huoh* No, vittuuksillani kuitenki söin 3 Namista, sen pitsan, yhden patukan ja limpparin. Se siitä laihiksesta.

Mä ku oon tottunu syömään aina kerrasta paljo, joka välissä ku on tylsää niin tuli syötyä. Nyt ku ei voi syödä ku sen pari leipää ja jotain lämmintä niin se on aika kidutusta, koko ajan pahalla tuulella, kylmä ja väsyttää...
Päätinpä sitte yöllä että en syö tänään mitään. Hmmh, se meni vähä pieleen, tein äsken tonnikalapastaa, mutta se jää ainoaks ruuaks tälle päivälle, illan juon vettä. Se tulee onnistuun melko helposti ku meen tallille tuossa klo 15 jälkeen, oon siellä iltaan asti ja sieltä tultuani suoraan nukkumaan. Selviäis pari ekaa päivää niin sitte ei oo enää niin hankalaa.
Mua niiiiin tympäs ku ekan viikon jälkeen laihduin 1,5kg, sitte söin pitsan pe-iltana ja lihosin sen takasi. Sitte taas on tullu viikonloppuiltasin juopteltua, ja ku törpöttelee, pitää aina syödä jotaki -sipsiä, pitsaa, mäkkiruokaa- ja siinähän se menee kaikki viikon uurastus taas harakoille.

Liikunta ois ihan jees, mutta ei tuonne uloskaa pääse ku koko ajan sataa vettä tai lunta tai tuulee tai on muuten vaan kylmä. Kotona taas ei saa aikaseks mitään, ei vatsalihaksia, punnerruksia. Ku vaan sais itteensä niskasta kiinni, mutta näin talvella se on überhankalaa. -.-'

Siitä turkistarhauksesta

Ku kaikki vouhottaa siitä, minä en ymmärrä koko asiaa. Tottakai ne eläimet näyttää kamalilta jos niitä mennään häirihteen keskellä yötä sairastarhoihin. Ei voi ymmärtää ihmisiä...
Eikä se oo tarhaajien vika jos Suomessa ei TARVI pitää kettuja ja minkkejä mitenkää erikoisesti, vaan laissa on sanottu että riittää varjotalo, verkkohäkki ja pesäkoppi. Ku ei niitä eläimiä kasvateta lemmikeiks, niin ei niihin tietenkää käytetä samalla lailla rahaa ja aikaa. Ei niitä lehmiäkään makuuhuoneessa kasvateta ja lihoteta, vaan navetassa. Niiden kanssa nyt ymmärtääki että niitä saatetaan pitää yhdessä irti pihalla, mutta laitappa kaikki montasataa minkkiä ja kettua pihalle isoon häkkiin samaan aikaan, jos ne ei tappais toisiaan niin ainaki sitte sen ihmisen joka joutuis mennä niitä sieltä perkaamaan sitä mukaa kuka menee tänään nahoiks, kuka vasta ens viikolla tai ens jouluna. Hullua moinen.
Ja ku luontohörhöt sanoo että "miksei vaan vois metsästää niitä turkkeja sieltä luonnosta niiltä villeiltä eläimiltä", ööh, siinä on hirvee työ saada niitä sieltä nahoiks sitä mukaa ku kysyntää on, toisekseen niitä pitäis ampua liikkeestä, jolloin se turkki menee pilalle, ja kolmanneks, siitä turkin laadusta ei oo mitään takeita ku se on kasvanu villinä siellä luonnossa. Niin joo, ja jos meillä metsät vilisis minkkejä ja kettuja niin paljo ku niitä turkiksiksi halutaan, niin siellä metsässä ei kasvais enää yhtään muuta lajia, ne kaikki olis syöty.
Ne häkkiketut ei tiedä millasta on olla vapaana, joten ne ei sitä osaa kaivata. Ja jos ne häkkiketut ja -minkit päästetään ykskaks luontoon irti, ne kuolee sinne -tapettuaan ensin sen lunnollisen eläinkannan sieltä luonnosta- hyvin epämukavasti ku eivät siellä luonnossa osaa vapaina elää. DAA.
Että onpa hienoa taas, ihmiset ei yhtään ajattele loppuun näitä asioita...

Toki munki mielestä olis hienoa jos niillä eläimillä olis paremmat oltavat, mutta järki käteen siinä hommassa! Kaikki se lähtee tän maan päättäjistä, me määrää ne vähimmäisolot niille tuotantoeläimille, eikä ne tarhaajat; ne vain elää niiden määräysten mukaan, tienaavat elantonsa niinku kaikki muutki. Tuskin kukaan toimistotyöläinenkään on töissä 10h päivässä jos vain 8h ajalta maksetaan, tuskin he ostavat omilla rahoillaan töihin pullakahveja joka viikko ilman korvausta...
Eli joku turkiskettujen puolesta puhuja jolla on järki päässä nyt sinne kansanedustajaks ja parantamaan noitten elikoitten oloja, niin se toimii, eikä kettutyttöilyllä.

Neegerit

Tuo Nelosen mainos on jotenki vaan niin...hyvä. Siis missä ne laulaa "we are the world". Siellä vilahtaa Michael Jacksonki! *aww* Se mies vaan jaksaa aina sävähdyttää... Mutta kyllä vaan pistää kananlihalle ne mustalaisten osuudet (2:24, 3:09, 3:41, 4;48, 5:15, 5:35), niiden äänet ku on jotenki vain aivan mahtavia. Toki ne kaikki sopii siihen älyttömän hyvin, mutta ne neekerimiehet pistää oikeen silmään ja korvaan. Oli ne sen verran komeitaki, namskis!

Video We Are The World (For Haiti)

Piirustukset tännekkin

Maanantai

Olipa taas päivä. Aamulla herättiin poikakaverin luota, heitin sen töihin ja tulin tähän syömään aamupalaa. Kohtahan se alko puhelin huutamaan, ja muistinki että mulla oli neuvola-aika siinä 30min päästä! Eipä ku äkkiä vessan kautta peilin eteen, puhtaat pikkuhousut jalkaan ja neuvolaan. Verenpaine käsittääkseni kunnossa eikä mitään häikkää oo ollu, ja siitä sitte sisätutkimukseen. Paljo mukavampi tuo neuvolatäti entä ne Kälviäläiset on, ei kirpassu papa-koekkaan pahemmin. Noh, sain reseptin noille Yasmineille, Samu ku on tykänny että oon ollu paljo mukavampi niiden kanssa entä Harmonettien, niin jatketaan sitte näillä.

Kotona taas, tiskasin tiskit ja tulin siihen tulokseen että huomenna on pakko soittaa se putkimies että saa noi vedet kunnolla tiskipöydän lavuaareista pois. Siinä sitte innostuin siivoilemaan keittiön pintoja, tuosta sivupöydästäki tuli jopa valkonen ku kaadoin vähä kloriittia siihen. Saman käsittelyn sai mikro ja leivänpaahdinki. Samu tuli siitä sitte syömään mun salaattia ku töissä ei kuulemma ollu tarjoilua. Päiväunien jälkeen pesin 3 koneellista pyykkiä alakerrassa, nyt ne kuivuu tässä ympäri asuntoa. Marsutki piti siivota, mutta en oo sitä vielä joutanu. Onhan tässä aikaa, huomenna sitte ennenku se putkimies toivottavasti tulee niin siistin niitä vielä vähä.
Huomenna onki ohjelmassa vierailu Kelassa kysymässä missä mun työttömyysrahat viipyy, ja sossussa kysymässä vuokranmaksurahoista, hakemus sinnekki jätetty 4.pvä että jo joutas tulla ilmotusta...

Sanin silmä on vallan mukavan näkönen, ei oo enää harmaa, mutta ympäriltä verestää vielä. Eilispäivästä asti saanu tippoja, Oftan Kloramfenikolia oli apteekkiin eilen onneks soitettu. Se on oikeen helppo noiden silmätippojen kanssa, kunhan sen vain saa ensin kiinni häkistä. Sitte ku ottaa vasemmalla kädellä nenän ympäriltä kiinni ja vähä pitää alaluomesta peukalolla kiinni niin oikeella kädellä saa vaivatta tipan silmään. Ei yritäkkää pyristellä karkuun tai moiti sitä mitenkää, ihan rauhassa seisoo ja antaa laittaa takasi häkkiin sievästi.
Nyt sais tulla joku toinenki roskasilmä tänne meille, sais samoista tipoista hoidettua sen niin ei mee niin paljo hukkaan (ja olis tulevaisuudesta sitte pois se silmäongelma [toiveajattelua...]).
13€ lääke ja 8€ lääkärinpalkkio.

HYVÄÄ YSTÄVÄNPÄIVÄÄ KAIKILLE!!!

Toivottaa vEinE ja marsut!

Sani reppana

Huomasin yöllä ennen nukkumaanmenoa että Sani kyhjötti kopissaan vaisuna. Onneks oon näin tarkka näiden marsujen kanssa, nimittäin punnihtin sen sitte siinä ja samalla huomasin heinän toisessa silmässä. Sain sen pois heti, mutta silmä oli jo pinnalta harmahtava, verestävä ja luomet ihan turvoksissa, silmä vähä oli valunukki. Mitään haavaa siinä ei näkyny olevan, eikä verta vuotanu niinku Ronin tapauksessa.
Pyyhein sitä vanulapulla ja lämpimällä vedellä, laitoin Ronin vanhoja silmätippoja -ei niissä mitään ab:tä enää oo, mutta ehkä jotaki rasvaa- ja tarkistin että se syö. Heräsin yölläki kattomaan että se on OK, ja nyt tuossa klo 10 aikaan soitin äidille ja kysyin mitä kannattais tehdä, miten helposti sais tipat sille päivystävältä.
Kattelin marsufoorumilta silmäongelmaketjusta vastaavia, ja lähes jokaisessa tapauksessa oli käyty lääkärissä ja saatu silmätipat/kipulääkettä/antibioottikuuri. Soitinpa sitte päivystävällä eläinlääkärille Uuteenkaarlepyyhyn ja sanoin suoraan että en oo tulossa marsua näyttämään, mutta että soitappa mulle puhelinresepti ab-silmätipoista ja mielellään kipulääkkeestäki marsulle tuonne päivystävään apteekkiin, ja sanoin vielä tippojen nimenki. Kaikki tämä muka-tietäväisyys näistä silmäasioista ihan vaan sen takia että tuo Uudenkaarlepyyn päivystäjä on sama joka Hilu-marsun tapauksessa sanoi että "Ei sitä voi hoitaa, kuolee jos kuolee".
Hilun tarina, klik.

Noh, nyt odotan mielenkiinnolla millaisia lääkkeitä se hoonosoomi-päivystäjä on meille Kanta-apteekkiin soittanu. Oon tässä kohta menossa sinne... Saa ainaki tuon Sanin silmän kuntoon, reppana pieni ku silmä on kipeä. :/ Punnihtin sen tosiaan yöllä, 6.2. se painoi 1216g, ja nyt yöllä 1172g, eli -44g. Toki se on voinu nyt nirsoilla tuon uuden Primo-pelletin kanssa, mutta varmasti tuossa on osa tuon kipeän silmän takia laihtumistakin. Se oli OK varmasti vielä klo 14 eilen, ja oletettavasti vielä klo 20 illalla, roskan huomasin n. klo 4 yöllä, eli on se voinu senki takia vähä laihtua.
Toivottavasti siellä olis määrätty kipulääkettäki meille, Metacam tai Rimadyl. Siitä olis jatkossaki hyötyä, tuntuu nimittäin ettei nuo lääkärit mielellään sitä kotiin määrää... Olis vain kaapissa valmiina että jos tässä tapauksessa ei tarvita, niin sitte joskus myöhemmin mahdollisesti hätätapauksessa/ensiavuksi.
Mutta nyt meen käymään siellä apteekissa.

Vai että laihdutus... | Talleilua

Piti olla laihdutuskuuri ilman alkoholia, mutta eipä se siltä näytäkkään. Poikakaveri oli hankkinu alkomahoolia, ja pitihän sitä tottakai iteki käydä hakemassa. Toivottavasti tämä tästä vähä paranis... Sen joku entinen soitto(solisti)kaveri kävi tuossa pihalla moikkaamassa, ihme heppu. :o Tai ei siis sillai, mutta näytti vähä, öhm, mielenkiintoselta parilta naisensa kanssa. Enpä puutu siihen sen kummemmin, jokainen olkoon mitä huvittaa. Sen kaverit ku on muutenki ollu varsin mielenkiintosia. :D
Niin siis, laihiksella pitäs olla, tavote olis juhannukseks -10kg. Toivottavasti tää tästä kunhan ilmat pikkuhiljaa paranee, alkaa tuo liikuntaki kiinnostamaan enempi. Samulla meinas olla jo paikat kipeinä tuosta pienestä kävelystä, mulla ei tuntunu vielä missään.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Tallihommista sen verran että oon tuolla yhdellä "yksityistallilla" käyny western-kouluttajaa (tai enempiki sen työntekijää) auttelemassa. Nyt ois ideana että kävisin lauantai-iltapäivisin hoitamassa karsinat puhtaiks, hevoset sisälle ja heinät ja kaurat valmiiks, mahdollisesti myös iltaruokkisin ne. Heppoja siis 8kpl huollettavana, mukaan mahtuu 3 curly-tammaa eli niitä kiharakarvasia tapauksia, suokkiruuna, quarter-ori, 2 samanmoista ruunaa ja muistaakseni se tiine tammaki oli quarter-rotunen.
Se länkkärityylin ratsastus oli kyllä vallan mielenkiintosta katsottavaa, vaikka vaan jonku vartin kerkesin sitä seurata. Yllättävän helposti saa hevosen kantamaan ittensä ja kulkemaan takaosa alla, harmi ku moinen ei iteltä onnistu... :P
Ihan mukavaa olla välillä heppojen kans tekemisissä, vaikka mieluusti värkkäis noiden jo tuttujen heppojen kanssa enemmän, niistä ku tietää tasan miten ne mihinki asiaan reagoi. Mutta eiköhän tämä tästä. :)

Tuossa aiemmin illasta tuli taas tuumattuaki miten ihania lemmikkejä nää marsut on. Käväsin kaupungilla kääntymässä poikakaverin kanssa, ja se jäi sitte tosiaan pihalle jutteleen hetkeks sille kaverilleen. Noh, sisällä oli taas ensimmäisenä Roni-poika vastassa, pää ylhäällä ja tomerana juttelemassa. :P Kovasti se siinä haasteli katto tarkasti kuka tuli. Se on kyllä niin hassu tapaus, pikku höppänä. Saman ku olin pari yötä peräkkäin pois täältä niin että molempina iltoina lähdin jo aikasin poikakaverille. 2.:sen päivän aamuna Nonsku tuli mua makuuhuoneen ovelle vatsaan, seuras siitä keittiöön koko ajan höpötellen ja nenä ylhäällä se jatko juttuaan keittiössä. Ei suostunu lähteen makuuhuoneen puolelle vaikka kuinka yritin, jalkoihin hakeutu saman tien uudestaan. Ei siinä sitte auttanu ku antaa sille namia ja rapsutella nenänpäältä. Ihanuus. :)

Kämppäkuvia

Kuvasaastetta tästä mun kämpästä. Kokoa 48 neliöö, eli kaksi huonetta, keittokomero, vessa, vaatekaappi. Marsut asuu makuuhuoneen nurkassa ja niiden tavaroita on sängyn alla laatikoissa ja vaatekomerossa, josta löytyy myös heinät.
Kuvissa on muutamassa päivänvaloa, loput otettu jo ku ulkona on pimenny...

Makuuhuoneen puolelta kuvattu, "keittokomeron" läpi olohuoneen puolelle.~~
Vessasta, oikealla suihku

~~

Nämä asuu sängyn päällä, sammakko on poikakaverilta.
~~
Eteisestä päin...
~~

...ja sängynpääty näyttää tältä:
~~
Eteisestä vaatehuoneen ovelta olohuoneeseen, vessan ovi seuraavana oikealla
~~

Olohuonetta, tietokone jää selän taa
~~

Olohuone keittiön ovelta
~~

Viimeisenä vaatekomero, joka sisäistää itseensä melkein kaiken muunkin vaatteiden lisäksi...:P
~~

Hirvi ja apina
~~

Vuosi 2009 -> 2010

Oli joulu, sain kivoja lahjoja. Samun kaveri kehui mua, tosin se oli humalassa, mutta kuitenki. Kiitos siitä.
Oli uusivuosi, oltiin täällä mun luona humalassa. Minä, Samu, Marjo, Teemu, Katja, Toni, Tomi, Virve. Oli hauskaa.
Sitte alko vuosi 2010. Samoin alkoi työttömyys, pitäs vielä päästä käymään työkkärissä ja Kelalla, mutta ois vallan mukava saada ne kaks todistusta sitä ennen töistääää... Oon niistä sanonu jo 2 viikkoa ennen joulua, ja silti ne on 2 viikkoa myöhässä. Ne sattuu olemaan nyt mun ainoa tulonlähde, joten kiitos ja tänne ne paperit.

Ostin uuden telkkarin, 32" ja vanhan möin siskolle. Tuo uus on ihan hieno, Philips, maksoin siittä 440€, lähtöhinta tais olla 499€. Expertiltä. Entinen oli vaan niin pieni ku pitää uudelta sohvalta täältä kauempaa kattoa...

Samu meni sivariin tänään, 11.1. Siellä sillä kuluu 4 viikkoa, eikä se taida tulla välillä kotiin käymään, matka kun on niin pitkä (Kokkola-Lapinjärvi) ja siinä kestää kauan, eikä takasi mee sopivia kyytejä. Ikävä on jo nyt, kurjaa nukkua yksin. Muru pieni...

Nyt tässä työttömänä pitäs tehdä kaikkee pientä, muunnella marsujen asumusta ja siivoilla, tallivaatteet laittaa johonki sivuun ym... En oo sinne enää töihin menossa, paitsi tuuraajaks jos tarvii joku päivä. En pidemmäks aikaa.

Tänään kävin naprapaatilla, on tuo selkä sen verta kiukkunen. Oli niin kova käsittely että meinasin jo käskeä lopettamaan, sattu niin että kyyneliä tuli. Kyllä tuo selkä ja niska paukkuikin siihen malliin... Se tosin sanoi toivoneensa sen rutisevan vielä lisää, se oli niin pahasti jumissa ja kenossa. Ihmetteli että kävelen edes kunnolla enää. Vasen lonkka oli ylempänä ku oikea, johtuen siitä että lepuutan aina odottaessa, jonossa ym vasenta/oikeaa jalkaa enkä seiso paino tasasesti molemmilla jaloilla. Se asia korjaantui vähä siinä paukutellessa, sai sen parempaan asentoon. Ranka taas ei taipunu oikeelle eikä vasemmalle, se oli ku rautakanki. Seki korjaantu vähä, niskaaki se väänteli niin pahasti muutaman "oho" ja "hupsis" lausahdusten kera, se alko jo vähä pelottamaan...:D Mutta kyllä vain poksahti niskaki pari-kolme kertaa, ja tuntu niin hyvältä ku se ei nipistäny enää.
Samoin se kyseli että onko mulla nipistänu hengitys; kyllä on. Pian se kysyi että onko sydämentykytystä; kyllä vain sitäkin, oon luullu että saan sydänkohtauksen ku on tuntunu niin rytmihäiriöiltä. Mutta ei, kaikki johtuu selästä. Lohdullista tietää, mutta kurja ajatella miten huonossa kunnossa mun selkä onkaan. Noh, uudestaan perjantaina aamusta. Pelottaa jo se kipu...

Siinäpä suht lyhykäisyydessään viime aikojen tapahtumat. Marsut on pysyny terveinä onneks, nyt pitäs vaan ite alkaa vähä laihdutteleen. Toivottavasti sais niskasta itteensä kii niin että ku Samu tulee kotiin, ois saanu jo kilon tai pari pois...