Kävin varamiespalvelun työhaastattelussa aamulla, eilen soittivat ja kysyivät pääsisinkö. Mitäpä mulla muutakaan niin sinne siis. Aamu ei alkanu parhaimmalla mahdollisella tavalla, olin ajoissa liikkeellä, Chydenian parkkihallissa jo 9.40 ku aika oli vasta klo 10. Hirmukseni huomasin ettei mulla oo parkkikiekkoa! Ei muutaku äkkiä liikkeelle jos löytys paikka johon ei tarvi kiekkoa, kolikoitakaa mulla ei ollu Anttilan parkkipaikalle menoon.
Noh, ei muutaku ympäri ja takasi Chydeniaan, ylös asti että mennään Clas Ohlssonilta hakeen kiekko. Pjaskat, Ohlssonin edessä huomasin että ovet on kiinni, ja kello on 9min vaille. Ei ku äkkiä autoon, alakertaan ja sormet ristissä ettei tuu lappuliisoja. Juosten takasipäin alaovelle, joka oliki lukossa eikä auennu, eli juosten toiselle ovelle, pihan kautta kiertäen koko rakennuksen, Punaisen Ristin yläkertaan, Kokkola-lehden toimituksesta kysyin että missä on oikea paikka. Taasen alas ja ulos ja pari ovenväliä eteenpäin ja ehdin sisälle just 2min vaille. Hyvä kuva ku saapuu just minuutilleen haastatteluun... -.-'
Mukava setä siinä sitte tervehti, ja minä pahoittelin ku juoksin ympäri pihaa väärissä rakennuksissa...kuulemma en oo ainoo joka menee väärästä ovesta... Eipä siinä, se lisäs tietoja ja taitoja sinne mun eilen illalla netissä täyttämääni hakupaperiin, otti kopiot todistuksista samalla ku juteltiin hevosista (hällä kotona tytöllä oma heppa).
Ennen lähtöä sanoin olevani avoimin mielin töiden suhteen, mutta etten halua tehdä sitä virhettä ku jotkut, että työpaikan takia joutuu aamulla mennä itkien töihin ja tulla itkien kotiin jokakerta "taas mä epäonnistuin"- fiiliksellä.
Kiltti setä siihen sitte että joo, hän on hyvinki varma että mulle keksitään töitä, hän ilmottelee ku jotain kuuluu, mutta ei kannata säikähtää jos ei heti tässä loppuviikon aikana puhelin soi. Kuitenki laaja kiinnostus hommiin lisää mahdollisuuksia paljo. Jäi oikeen hyvä mieli tuosta laitoksesta. :)
Se muisti mun siskon joka pääsi varamiespalvelun kautta töihin eka hetkeks, sitte vähä pidemmäks aikaa ja nyt taitaa olla melkeen jo vakituisena. Se setä sanoi että vaikka hommat on sellasia muutaman päivän-muutaman kuukauden juttuja, niin monasti voi tulla kesätyöpaikkaki siittä, tai vakituinen tuuraaja, ja useimminhan firmat haluaa niitä jo talon tavoille oppineita eli ennenki olleita työntekijöitä, eli hyvät mahikset päästä uusiks. Ja pakkohommaa ei ole, mutta toki mahikset huononee sitä mukaa kun kieltäytyy paljo menemästä töihin. No, vaikka oliski lyhyt homma niin saa ainaki työkokemusta ja vähä rahaa. :) Eli ei paha.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti