Kaikki lähti siitä kun Sanille oli ilmestynyt patteja ja arvasin että sen aika meidän seurassa tulisi pian loppumaan. En halunnut jättää Enviä ja Fandaa kaksin, muistan niin selvästi millaisia Envi ja Sani olivat kahdestaan kun Roni kuoli. Se hiljaisuus ja elämättömyys oli todella kamalaa. Niinpä nyt ennakoin ja hankin pikkukaverin vanhoille eukoille ajoissa, sai Sanikin vielä vipinää kinttuihinsa. Deli, tai Ledi, tai mikä lie mitä vielä tulen keksimään, on todella äänekäs ja vilkas pikkumurmeli, se sopi porukan sekaan heti alussa todella hyvin ja kasvaa mukavasti. Emännillä ei ole keskenään mitään riitoja, vaikka Fanda välillä yrittääkin isotella muille ja varastelee ruokia.
Haaveilen tässä taas uudesta marsusta, kuitenkin Envikin on jo yli 4v, Fanda taitaa olla...jotain sinne päin kans, ehkä 3,5vuotta. Se oli 1,5v kun sen haimme, ja on se meillä kuitenkin ollut jo hmm...no, sen 2v. eli joo, kyllä se on 3,5v. Noo, toivottavasti Enviskällä on vielä kauan elinaikaa, se on vaan niin sympaattinen ja positiivinen marsu. Mamman pikku murunen. :)
Tässä kännykkälaatuisia kuvia Delistä, ehkä joku päivä saan otettua parempia ihan oikealla kameralla. Se on niin tuitui töpöliini :D sillä on pitkästä poikaskarvasta muistona jäljellä haituvat korvien takana, muuten siitä tuli ihan normaali lyhytkarvainen am. crest. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti