Siirrettiin siis Sissi sunnuntaina 11.12 yhden kaverin tallille suokkipojan ja shettiksen seuraksi. Ratsastin sunnuntaina aamulla Sissillä, joten se sai illan vain olla ja tutustua ulkona uusiin kavereihinsa.
Maanantaina kävin sitä kävelyttelemässä kentällä maastakäsin, laitoin varuilta suitset ja ketjunarun. Eipä mitään, heppa oli ku unelma. :) Vähä pörisi ja ihmetteli, mutta rauhottui siitä ja keskittyi muhun -varsinkin kun hoksasi että fiksusti ollessa ihmisen taskusta voi löytyä pikku porkkana. ;P Oli kyllä niin reipas tamma että ei paremmasta väliä. <3 Tallissa ollessa tais vähä hermostua kun joutui olla käytävällä ja kaverit oli ulkona oven takana, pari kertaa huuteli siitä niille.
Tiistai 13. pvä. Menin tallille Muhosen kautta, lainasin gramaaneja sieltä kun oli tarkoitus ratsastaa tänään. Keli ei ollut mitenkään upea, satoi vuoroin vettä ja räntää, mutta ajattelin silti kokeilla.
Siivosin ensin rauhassa kaikki hurjat 3 karsinaa, kuivikkeina muistaakseni ruokohelpi-pelletti. Laitoin aamu- ja iltakaurat valmiiksi ja järjestin mukanani tuomia tavaroita paikoilleen. Sitten polle sisälle käytävälle, harjasin hosumatta sen, laitoin varusteet ja lähdin kävelemään kentälle. Taas piti ensin hieman jännittää ja ihmetellä, mutta kun pääsin selkään ja alettiin työskennellä niin löytyi sitä keskittymiskykyäkin. Kaveri tuli juuri silloin kotiin, jäi kentänlaidalle juttelemaan ja katselemaan meidän menoa.
Paljoa en uskaltanut ratsastaa kun alkoi heti kerääntyä tilsoja. :/ Mutta sen verran että vähä käynnissä verkkasin väistöjä ja ravisiirtymisiä, sitten kokeilin oikeaan kierrokseen laukkaa. Pohkeet naps - laukka naps. Olin aivan äimänä! Ei ole koskaan noin helpolla laukka noussut. Kokeilin uudelleen, sama homma. Kumman helppoa. :D Vaihdoin suuntaa, pyysin laukkaa, mutta nyt ei heti noussut. Kerran käytin kepin persiille ja sitten uudestaan pohkeet, niin ämmä päätti että no hitto mennään, heitti pienen pukin ja lähti laukkaan. Muutaman kerran kokeilin nostaa vielä perään, ja nousi heti kerrasta. Uskomatonta. :) Oon niin tyytyväinen. Eikä puhettakaan laukanvaihdoista, kiihdyttelystä, stoppailusta... Se vain meni, vaikka pidätin välillä vähä enempi ohjalla, laukka silti säilyi.
Tamma oli niin älyttömän kiva että tässä kirjoitellessakin tekisi mieli tirauttaa pari kyyneltä. Kun sunnuntaina maneesissa viimeksi sillä menin, vasen laukka ei noussut ensin millään, sain hakata ja potkia minkä voimiltani kykenin että se jatkoi taas liikkumista. Samoin edelliskerralla. Vaikka se on monesti mun ratsastaessa ollut oikein hieno, niin koskaan ei ole noin helppoja ollut laukannostot.
Jepjep, huomenna uudestaan ratsastamaan, saa nähdä millä mielellä emäntä silloin liikkuu. :)
Kuvia ei oo tähän väliin, mutta otan niitäkin kunhan joudan.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti