Höyhen

Olis vain ollut parempi olla tänään syömättä. :o Tallilta kotiin tullessani pysähdyin ABC:llä ja ostin ruuan ohessa Classicin suklaa-nougatrae -jäätelön, ja matkalla aloin sitä syömään. Heti jäätelön yläpäästä, suklaakuorrutteen alta löytyi n. 3cm mittainen tikunpala jonka melkein söin. Otin palan sivuun ja kuvasin sen, ja laitoin palautetta asiasta netin kautta kuvan kera. Saas nähdä mitä sieltä vastataan...
Noh niin, sitten laitoin kananugetteja, ranskalaisia, lihapullia ja kalapuikkoja uuniin. Söin yhden kalapuikon, lihapullan ja muutaman nugetin. Toista lihapullaa kun ajattelin aloittaa, huomasin sen pinnalla HÖYHENEN. Miks edes ihmisten ruokia ei voi valmistaa kunnolla? H u o h. Jäipä kaikki muut lihapullat syömättä (taih..avokki ne söi, en sanonu sille asiasta..). Jos niistä kalapuikoista olis löytyny vielä jotain niin olisin hirttäytyny. Hyi yäk. Mä ku en muutenkaan pahemmin oo syönu lihapullia tai kalapuikkoja,  niin pitääkö pilata ne vähätki kerrat?
Nyt jos meen juomaan kraanavettä keittiöstä, niin sieltä tulee varmaan jotain hyttysentoukkia mukana...

Asiasta banaaniin, tallilta kun kotiuduin niin huomasin että tiskialtaan hanasta ei tuu kunnolla vettä. Sama vessan hanassa, ja suihkussa. Pieni liru vain valui. Olin jo niin kävelemässä talkkarin puheille kierrettyäni kellarin ja pesutuvan ylimääräisten vuotojen varalta, mutta lykkäsin sitä päätöstä hieman. Onneksi, sillä nyt hanoista tulee ihan normaalisti vettä. Olisikin noloa olla aina se ainoa joka jatkuvasti valittaa asioista...
  

  

 Tässäpä vielä kuva siitä tikusta. Ei ole sama kuva jonka laitoin palautteen mukana.

Lempiruokaaaa!!

Lemppariruoka tällä hetkellä on kananugetit ja ranskalaiset/ristikkoperunat. Siihen vielä valkosipuli- tai ranch-(salaatti)kastiketta, nam! :P En ole koskaan ennen nugetteja syönyt, puhumattakaan että "kuiviltaan" ranskalaisten kanssa, mutta yksi ilta niitä erehdyin avokin kanssa ostamaan, ja voi nami. Nyt niitä on ollu meillä varmaan 5:nä iltana. Nopeeta ja hyvää. :)

Mukavaa olla päivät kotona :)

Ei ole ollenkaan epämiellyttävää olla kotona päivisin. Olisin luullut että järki lähtee kun ei ole töitä, mutta vielä mitä, hommaa riittää mutta ei tarvi väsyttää itseään liiallisella aherruksella. Kaiken päälle viihdyn välillä yksikseni, ihan hiljaisessa talossa.
Tallilla olen ollut useampana päivänä viikosta noin 2-9h päivästä riippuen, kauppareissuja silloin tällöin -ihanaa käydä kun ei ole ruuhkaa!- ja muiden asioiden hoitoa, kuntosalilla olen käynyt nyt (vasta) 2 kertaa, lauantaina crworx:issä eli puolen tunnin tehokkaassa vatsa-, reisi- ja pakaralihastreenissä, ja eilen combat-tunnilla. Lauantain jäljiltä on vieläkin vatsa, kyljet ja peppu aivan jumissa ja arkana, ja eilinen combat teki osansa eli käsissä kipuilee myös. Tuli siis jonkin verran "hakattua" sielläkin. :) Huomenna taas varmaan crworx...
Kotihommia riittää myös joka päivälle, imurointia, muuta järjestelyä, tiskejä, kissan ja marsujen siivoilua, pyykkäystä ym. Mukavaa kun päivisin ei ole lavuaarissa lojumassa tiskejä eikä marsut pääse haiskahtamaan.

Tämän päivän tekemisistä hieman, meillä meni todellakin sunnuntai-iltana jostain syystä vessanpönttö tukkoon. Tai siellä on varmaan joku etenevä tukos, koska välillä se vetää paremmin, välillä huonommin. Eilen kesti tyhjällä pöntöllä tyhjentyä tunti, pikkuhädällä käydessä ei mene vessapaperi alas. Noh, tänään sitten puolenpäivän maissa kävin naapuritalossa talonmiehelle sanomassa asiasta, ja tämä soitti isännöitsijälle, joka kuulemma soitti putkimiehelle. Putkimiehen piti olla täkäläinen firma, eli olisi pitänyt tulla päivän aikana jo...eipä vaan ole näkynyt. Luulisi että pitävätä vähän kiirettä jos toisilla vessanpönttö tukossa. :o Mutta talonmies antoi luvan vaihdattaa putkimiehellä myös tuon meidän suihkun hanaosan, suihkusta kun ei tule vesi paineella enää. Talkkari sanoi että keväällä vaihdettiin kaikkiin asuntoihin suihkun hana, mutta tää kämppä oli tyhjä niin tämä jäi välistä, varmasti tukossa koko laitos. Kiva kiitos, avokki kun sitä suihkua on jaksanutkin valitella, suihkussa käyminen kestää puoli tuntia ja plaaplaa...:)
Toivottavasti se putkijulli nyt huomenna sitten tulee, ja miel. silloin kun olen kotona. Tänään tuskassa siivosin asunnon ja tuuletin sun muuta, ja sitten ei tulekkaan... Mutta talkkari kävi kyllä sisällä katsomassa sen hanan, ja kommentoi marsuja samalla. :D "Mitä ihmettä nämä ovat?" Marsujahan ne "Onpas veikeitä" Juu, meillä näitä eläimiä on täällä, heh... (kissa käveli viereisestä huoneesta) "No se ei haittaa yhtään!" Mukavaa. :)

Kyllä täällä vain kelpaa asua, ainoa mitä puuttuu on harava jotta pääsisin haravoimaan pihaa, tänäänkin oli niin ihana ilma siihen hommaan, eikä minulla ollut kuin harjaluuta. :(

Nopea tsekkaus tapahtuneisiin

Viimeisimmästä kirjoituksesta on vuoden verran aikaa, ja siihenkin vuoteen mahtuu paljon kaikkea.Menimme miehekkeen kanssa kihloihin 10.10.2010, eli vuosipäivä on ihan piakkoin. Rakastan. <3 Elämä on alkanut soljumaan pikkuhiljaa ihan itsekseen, asiat ei ole enää vaikeita. Sitä ei ymmärräkkään ennenkuin sen kokee..

Ihana marsuni Roni menehtyi 17.11.2010 tuntemattomasta syystä illalla. Vielä kaupungille lähtiessäni se oli täysissä sielun ja ruumiin voimissa häkissä, mutta 3-4 tuntia myöhemmin,  n.klo 22 aikaan, ihmettelin missä se luuhaa kun ei näkynyt eikä kuulunut. Mökin alta sen huomasin, mutta se ei reagoinut kutsuihini eikä kosketukseen. Kuolluthan se oli, ja minä itkin. Itkin silmät päästäni, avokille sanoin että Roni on kuollut. Tämä vastasi että höpö höpö, mutta kun hoin että se on oikeasti kuollut niin järkyttyihän mieskin siitä. Istui hiljaa sängynlaidalla kun itkin Ronin pitkää turkkia vasten. Avokki haki kynttilärasian ja hyvästelin Ronin, se meni ulkoeteiseen odottamaan seuraavan päivän hautausta. Nyt poika lepää kotikotona Indin vieressä.
Joulukuun alussa hain kaksin jääneille Sanille ja Enville uuden kaverin, tytöt kun hieman näytti masentuneen. Black tan/white tyttönen Fanda saapui lauman jatkoksi Seinäjoelta, ja neidit on asustelleet kolmestaan isossa 3-kerroksisessa häkissä pian vuoden.

Löysinpäs itseni loppuvuodesta rakennusfirmasta töistä, olin lähinnä apukäsi/rakennussiivooja. Samapa tuo mikä nimike kunhan siitä saa rahaa. :) 11kk kerkesin siellä olla, kunnes työmaan loppu alkoi häämöttämään ja sain lomautuspaperin käteen. Nyt tässä hieman rauhoitutaan ja tuumaillaan elämää, mitä sitä alkaisi tekemään.

Otettiin avopuolison kanssa alkukesästä myös pieni kissa meille, 10.3 syntynyt kirjava tyttöpentu. "Maukkis" on ollut riemu ja riesa omalla tavallaan. Ihana, seurallinen ja hieman vajaa. Maukkiksen esittelen seuraavaksi ihan omassa tekstissään. :)

Samaan vuoteen kuuluu myös vanhan asunnon vuokrasopimuksen umpeutuminen ja uuteen kämppään muutto. Mukavanoloinen ja edullinen paritalon puolikas löytyi Kruunupyystä, ja täällä sitä nyt asustellaan. Ei, emme puhu ruotsia. :D Asunto on vanha 58neliön kolmio, pienellä keittiöllä, olohuoneella ja kahdella kamarilla varustettu. Pientä pintaremonttia oli lupa tehdä, onhan asunto jo lähes 50v. vanha. Seinät ja kaapit saivat maalia ja uusia vetimiä ostettiin, suihkun pieni suihkukoppi vietiin kaatopaikalle ja raana putkineen asennettiin uudestaan, samoin pyykkikoneen putki. Keittiöön tiskipöydän alakaappiin laitettiin uusi pohja vanhan lahottua lattialle, ja roskakori kiskoineen pistettiin kiinni (voi juma, ihmiset asunu täällä eikä oo saatu roskakoria paikalleen??). Hommaa riitti useammaksi viikoksi, ja vielä nyt 2kk tässä asuttuamme on kaikkea pientä jäljellä.
Ihana paikka ja asunto kuitenkin, sivummassa kuten toivottiin, mutta ei aivan asumattomalla seudulla. Ja mikä parasta, rahaa jää jopa hieman käytettäväksi laskujenmaksunkin jälkeen. :)

Ratsastus kuuluu yhä harrastuksiini, se ei ole kadonnut mihinkään. Päinvastoin, olen innostunut siitä enemmän. Tekee mieli oppia ja harjoitella vaikka joka päivä. Nyt siis käyn tallilla vain lähinnä 2-3 kertaa viikossa, joka 2. maanantai iltaruokkimassa, joka torstai hoitamassa ja ratsastamassa ja sunnuntaisin hommissa ja ratsastelemassa. Onneksi on jotain edistystäkin tapahtunut, lähinnä istunnassa. Juuri tänään tuli kehua siitä miten pikkuhiljaa saan pidettyä painopisteen esim. laukassa sisäistuimella, ja muutenkin alan istumaan suorassa. Eihän se vienytkään kuin 13:sta vuotta?!? :DD  Omaa hevostakin olen tässä ehtinyt koko kuluvan vuoden 2011 haaveilla, mutta ei, ei ja ei. Järki ei anna periksi, mutta saahan sitä haaveita olla.

Tässäpä referoituna isoimmat tapahtumat, palaan joihinkin asioihin myöhemminkin. Pyrin (taas) kirjoittelemaan tänne edes kerran viikossa, toivottavasti pystyn tämän lupauksen pitämään.

Paljon on ehtinyt tapahtua

Tässä on sattunu ja tapahtunu hyvinki paljon viimesen kuukauden aikana.

Aloitan vaikkapa muutosta. Vanhasta osotteesta piti päästä pois, yläkerran naapuri oli liikaa mulle. Löysin sitte kivan 4 huoneen, 1 ½ kerroksen ja piharakennuksen käsittävän 100m2 omakotitalon täältä vähä sivummalta kaupungista. Poikakaverille puhuttuani päätettiin ottaa sen veli messiin ja koittaa saataisko se kämppä. Noh, niin siinä sitte kävi että muutettiin tänne vuokralle 1.8. :) Siittä asti ollaan täällä asuttu, ja oon itte kyllä viihtyny tosi hyvin, vaikkakin tuo poikkiksen veli tahtoo olla hyyyvin raskasta kestettävää..... -.-'
Kuvia laittelen tästäki kämpästä kunhan saan asiallisia sellasia otettua joku päivä. Oon aika hyvin saanu itte tän sisustaa, poikkiksella on oma pelihuone alhaalla, sen veli on saanu sotkea oman yläkerran makuuhuoneensa niinku huvittaa, ja mulla ja marsuilla on tää toinen yläkerran makuuhuone vallattuna, nukutaan täällä Samun kanssa.

Sitten surullisempi juttu, Indin poismeno.
Ennen muuttoa huomasin pikkuneidillä kaulassa pari pattia ja soitin lääkärille niistä, sanoi että seuraile niitä. Noh, viikossa niitä tuli 2 lisää, ja soitin taas lääkäriin että haluan mennä näyttämään neitiä, sillä kun oli vielä toisen etujalanki takana pieni patti. Lääkärikäyntiin mennessä Indille oli tullu 5 pattia kaulaan + etujalan takana oleva.
Meidän luottolääkäri sitten tutki neidin, koitti ottaa ruiskulla kahdesta patista näytettä mutta ei saanu oikein mitään ulos, minimaalisesti verta vain. Pikatestissä näkyi tosi vähä bakteereja, ja lääkäri sanoikin että tuskin on mikään märkäpaise tai muu kyseessä, ja tutkiessaan huomas myös takajalkojen takana patit. Diagnoosi oli melko selvä ja varma; imusolmukkeiden leukoosi. Ennusteena tässä sairaudessa oli varma kuolema jota edeltää hidas ja pikkuhiljaa etenevä yleinen kuihtuminen. Lopetus olis siis ennemmin tai myöhemmin edessä. :(
Päätettiin kuitenki kokeilla antibioottikuuria, josko se auttais jotaki. Pari viikkoa kuuri jatkui, ja Indi alkoi yhtäkkiä loppuvaiheessa laihtua. Kuurin loputtua painoa oli pudonnu jo 156g, ja olin ihan hädissäni. Neiti ei suostunu enää yhtään mitään syömään itse, joten jouduin kirjaimellisesti pakkoruokkimaan sitä. Silti neiti vain laihtui ja kuihtui, sen silmät alkoi rähmiä, hengitys haista ja nenä vuotaa. Se ei enää kakkinut, ja pissasikin vain jos sille sai ruiskulla vähä vettä suuhun, pari persiljanpalaa se suostui aamuisin närppimään...
Sen hampaat tarkistettiin ja raspattiin tiistaina, reilu viikko hurjan laihtumisen huomattuani. Se sai kortisonipiikin kankkuun ja pistettävän kipulääkkeen mukaan kotiin. Indi vähä piristyi leikkauksen jälkeen ja söi pellettimössöä enempi ku mitään muuta pariin päivään, ja olin toiveikas. Kipulääkettä laitoin keskiviikkona päivällä niskaan, torstaina päivällä ja vähän lisää illalla, mutta torstaipäivän aikana soitin kuitenkin jo lääkärille ja varasin lopetusajan perjantaille. Se ei olis kuitenkaan kestänyt viikonlopun yli hengissä, se olis kärsiny silloin jo niin kamalasti, enkä halunnut sitä mun pienelle rakkaalle. <3 Torstain kipulääkkeen jälkeen se taas muka söi enempi ku ennen, ja olin perjantaiaamuna jo perumassa lopetusajan, mutta kun tulin töistä kotiin 10 aikaan, ei Indi edelleenkään suostunut syömään ja oli taas laihtunut hieman. Päätös oli helppo, mutta niin raskas. :'(

Mun rakas pieni Indi siirtyi ajasta ikuisuuteen perjantaina 13.8.2010 kello 11.40. Ikävä on järkyttävä. <3
  
 

                                      Hautakiveen tulee vielä yksi sana, kunhan keksin sen oikean.
  

Kuulumisia viimeseltä kuukaudelta

Kuntosalilla on tullu käytyä joka viikko pari kertaa, paitsi tosin kamalimman flunssan kourissa. Combatissa on käytyä joka viikko, ja vasta alotin käymään myös Pumpissa. Kyllä tuntuu lihaksissa, jaloissa varsinki hyvin. Toivottavasti myös alkaa näkyä. :D Kuultiin että siellä alkaa uutena Zumba, joten kaippa sitäki pitää kokeilla. Sitte viikko-ohjelma olis Combat, Pump, Zumba, Pump. Kuulostaa hyvältä. :)

Asumisen kanssa mulla on ongelmia, yläkerran ukko on alkanu vainota mua. Se kiroaa ja huutaa ja uhkailee öisin tuolla asunnossaan, yks yö herättiin Samun kanssa siihen että se alkoi karjumaan täyttä kurkkua " VITTU PERKELE ON SE NY SAATANAN KUMMA KU EI IHMISET OSAA NUKKUA, VOI HELVETTI MÄ TUUN TAPPAAN SUT SIELLÄ ALAKERRASSA AAMULLA!!!". Ei oikeen huvittanu nukkua enää, puhumattakaan että aamulla lähteä töihin... En ymmärrä mikä sillä on napsahtanu, me oltiin Samun kans menty nukkumaan 22.30, ja tää huuto alkoi 1.45. Ja siis mulle oli osotettu, eikä ollu eka kerta ku tapahtuu, tosin eka kerta kyllä ku tulee tuollanen suora tappouhkaus. Viimeks se vaan huusi että taittakaa niskanne jne.
No, isännöitsijälle soitin sinä aamuna, ja kävinki siellä, mutta eivät voi tehdä mitään ku kukaan muu ei valita. Niinpä mulla on tässä uuden kämpän etsintä käynnissä, tähän mä en jää pelkäämään henkeni puolesta ja elämään peläten käydä yöllä vessassa tai aiheuttavani jonku kolahduksen.
Löysin ilmotuksen kahdesta remontoidusta 3h,k,s rivitalosta tuossa vähä sivummalla kaupungissa, seutu ois rauhallista jne, mutta rempatun rivarin hinta voi olla vähä liikaa mulle. 3 huonetta ois hyvä, sais marsut tavaroineen omaansa, ja vaatteille ihan oman vaatekaapin ettei tarvi marsujen heiniä ja mun vaatteita pitää samalla hyllyllä. Sais halvemman kuivikeratkasun noille ym. Huoh, haaveilen jo, mutta en ees oo nähny kys. kämppää tai kuullu kokoa, hintaa jne., puhumattakaa saanko siihen asumistukea, pitääkö muuttaa Samun kanssa ja milloin pääsee ees muuttaan. Voi olla että joudun vaihtaan unelmien kohdetta, tai siis tyytyä muuhun siihen asti että oon rikas, tai edes oikeissa töissä. Harmi.
No, maanantaina kuitenki soitan siitä kämpästä, ja käyn Kelalla kyselemässä asumistukijuttuja sun muita. Jännittää jännittää!

BodyCombat

Huhhuh, oltiin kaverin kanssa eilen kuntosalilla, ja ja kateltiin siinä sivusilmällä ku jumppasalissa oli menossa BodyJam. Siihen tuli sitte yks ohjaajista ja alkoi puhua meitä seuraavana alkavaan Combattiin. Meillä oli tarkotuksena ryhtyä semmoseen vasta ehkä ens viikolla, mutta pakkopa tuo oli suostua ku se ojensi meille osallistumiskortit noin vaan käteen. :P
Eipä siinä, odoteltiin Combatin alkua ja mentiin sitte sinne salin takaosaan paikoille ku ovet aukes. Oli kyllä tosi hauskaa ja tehokasta! Hiki vaan valu ja syke kohos ku hakattiin siellä pahiksia. :D Oli hyvää musiikkia ja tosi innokas ja raivoisa ohjaaja, se oli tosi mahtava tunti.
Eilen illalla ei tuntunu yhtään missään pahalta, eikä edes oikeen väsyneeltä. Sänkyyn mennessä nukahdin kyllä ihan saman tien, ja nyt aamusta huomasin että selkö on jumissa, ainaki toinen puoli tuolta alhaalta, ja toinen on vähä keskempää. Jospa sitä tänään vaan pysyttelis kotona salin sijaan, ensin meinasin mennä mutta ei taida pystya nyt. :)
Kaverin kanssa tuumattiin että mennään jossain välissä toiselle Combat-tunnille, ja sitte vois kokeilla uskaltautua esim. BodyPumppiin tai Steppiin. Hmm-mh, ja Jam oli tosi rennon näköstä heilumista, siinä ei näyttäny tulevan ees hiki. Attackiin me ei vielä uskalleta, kuollaan pian sinne. :D