Oli joulu, sain kivoja lahjoja. Samun kaveri kehui mua, tosin se oli humalassa, mutta kuitenki. Kiitos siitä.
Oli uusivuosi, oltiin täällä mun luona humalassa. Minä, Samu, Marjo, Teemu, Katja, Toni, Tomi, Virve. Oli hauskaa.
Sitte alko vuosi 2010. Samoin alkoi työttömyys, pitäs vielä päästä käymään työkkärissä ja Kelalla, mutta ois vallan mukava saada ne kaks todistusta sitä ennen töistääää... Oon niistä sanonu jo 2 viikkoa ennen joulua, ja silti ne on 2 viikkoa myöhässä. Ne sattuu olemaan nyt mun ainoa tulonlähde, joten kiitos ja tänne ne paperit.
Ostin uuden telkkarin, 32" ja vanhan möin siskolle. Tuo uus on ihan hieno, Philips, maksoin siittä 440€, lähtöhinta tais olla 499€. Expertiltä. Entinen oli vaan niin pieni ku pitää uudelta sohvalta täältä kauempaa kattoa...
Samu meni sivariin tänään, 11.1. Siellä sillä kuluu 4 viikkoa, eikä se taida tulla välillä kotiin käymään, matka kun on niin pitkä (Kokkola-Lapinjärvi) ja siinä kestää kauan, eikä takasi mee sopivia kyytejä. Ikävä on jo nyt, kurjaa nukkua yksin. Muru pieni...
Nyt tässä työttömänä pitäs tehdä kaikkee pientä, muunnella marsujen asumusta ja siivoilla, tallivaatteet laittaa johonki sivuun ym... En oo sinne enää töihin menossa, paitsi tuuraajaks jos tarvii joku päivä. En pidemmäks aikaa.
Tänään kävin naprapaatilla, on tuo selkä sen verta kiukkunen. Oli niin kova käsittely että meinasin jo käskeä lopettamaan, sattu niin että kyyneliä tuli. Kyllä tuo selkä ja niska paukkuikin siihen malliin... Se tosin sanoi toivoneensa sen rutisevan vielä lisää, se oli niin pahasti jumissa ja kenossa. Ihmetteli että kävelen edes kunnolla enää. Vasen lonkka oli ylempänä ku oikea, johtuen siitä että lepuutan aina odottaessa, jonossa ym vasenta/oikeaa jalkaa enkä seiso paino tasasesti molemmilla jaloilla. Se asia korjaantui vähä siinä paukutellessa, sai sen parempaan asentoon. Ranka taas ei taipunu oikeelle eikä vasemmalle, se oli ku rautakanki. Seki korjaantu vähä, niskaaki se väänteli niin pahasti muutaman "oho" ja "hupsis" lausahdusten kera, se alko jo vähä pelottamaan...:D Mutta kyllä vain poksahti niskaki pari-kolme kertaa, ja tuntu niin hyvältä ku se ei nipistäny enää.
Samoin se kyseli että onko mulla nipistänu hengitys; kyllä on. Pian se kysyi että onko sydämentykytystä; kyllä vain sitäkin, oon luullu että saan sydänkohtauksen ku on tuntunu niin rytmihäiriöiltä. Mutta ei, kaikki johtuu selästä. Lohdullista tietää, mutta kurja ajatella miten huonossa kunnossa mun selkä onkaan. Noh, uudestaan perjantaina aamusta. Pelottaa jo se kipu...
Siinäpä suht lyhykäisyydessään viime aikojen tapahtumat. Marsut on pysyny terveinä onneks, nyt pitäs vaan ite alkaa vähä laihdutteleen. Toivottavasti sais niskasta itteensä kii niin että ku Samu tulee kotiin, ois saanu jo kilon tai pari pois...